Aamu oli eilistä rauhallisempi eli "pomo" nukkui yönsä sikeästi. Oli sillä kyllä vaikeuksia päästä ylös, mutta onnistui se kuitenkin.

Aamulenkki oli sellainen perinteinen. Miten minä näytän takkuiselta tässä?  Minullahan on tällä hetkellä ihan hieno turkki.

Iltapäivällä "pomo" tuli hakemaan minua reissuun. Bussilla huristeltiin "pomon" työpaikalle. Siellähän on ympäristössä kaikenlaista kivaa ja myös vähemmän kivaa.

 Heinikot ovat kivoja.

Kukkakedossa on kiva sukellella

ja "pomohan" aina intoilee kukista muutenkin.

Autot, ihmiset ja meteli taas olivat niitä vähemmän mukavia.

Yritin pysytellä tiukasti kasvillisuuden tuntumassa,

mutta kyllä välillä hermostuminen pani läähättämään.

Rentoudui kuitenkin perinteisellä tavalla

piehtaroimalla.

Tämän jälkeen olinkin taas valmis kestämään näitä outoja metsiä

ja kukkaistutuksia.

Sisälle mentiin takaovesta

ja hissillä ylös.

"Pomon" työpaikka on oikea lasipalatsi, lasia joka puolella.

 

Työhuoneessa otin pienet unet. Meidän piti mennä Aulikille, mutta sadekuurot estivät sen.

Lähdettiin kotiin, kun ei satanut. Tuossa vieressä on eläinsairaala, jossa Henukin opetteli eläinten hoitoa.

Kukkiahan täälläkin kasvoi.

Ensin "pomo" ajatteli, että mennään bussilla, mutta onneksi muutti mielensä ja me käveltiin.

Taivaalla oli kyllä mielenkiintoisia pilvimuodostumia vaikka aurinko paistoi kauniisti. "Pomo" niitä pilviä tutkiskeli. Minä keskityin hajuihin.

Olisin mielelläni tutustunut ojaankin tarkemmin, mutta eihän sitä sallittu.

Koirapuiston ohi mentiin ja puistossakin käväistiin, mutta siellä oli nuori uros, joka vähän haastoi riitaa. "Pomon" mielestä meidän piti poistua. Minun mielestä ei. "Pomolta" sitten kärähti käämit ja minä annoin periksi.

Onneksi tuo valokuvaaminen ja valot aina rauhoittaa pomoa. Ei noin vanhan ihmisen pitäisi hermostua niin hillittömästi.

Kotiin kun päästiin, tuli sadekin, ihan kunnon kuuro.

Hienoja pilviähän siellä oli vaikka satoikin päin naamaa niin, että katselu oli vähän hankalaa.

Ja pilvien takana oli aurinko.