Tulihan ne pakkaset tännekin kirkkaan yöilman mukana.

"Pomo" oli taas ajoissa ylhäällä ja tietenkin ensin mentiin parvekkeelle ilmoja haistelemaan ja taivaan vahvoja värejä ihailemaan.

Pikkuhiljaa värit haalenivat.

Variksetkin heräilivät ja kerääntyivät yhteen miettimään, mihin olisi syytä suunnistaa aamupalalle,

kun aurinko nousi.

Ja kun on pakkasta, on maakin jäässä. Tänään se oli kunnolla jäässä. Ihana hangata poskea jäiseen ruohoon.

Ja minähän hankasin heinikkoon

ja jopa jäiseen kallioon. Tuo olikin kiva paikka, kun meinasin liukua alas tätä jääputousta. Mutta enpä pudonnut.

Sammaletkin olivat kivan rapisevia

ja auringon paiste kirkas. Käytiin vaihteeksi lenkkipolun kallioilla, jossa ei ole oltukaan koko vuonna.

Jatkettiin hiihtolatusiltaa pitkin. Se olikin aika liukas, joten "pomo" köpötteli suorastaan mummomaisesti sieltä alas, mutta kait se on annettava anteeksi, kun onhan se mummo. 

Jatkettiin sieltä pikkuiseen luonnontilaiseen soiseen metsäkappaleeseen, jossa saan aina olla irti.

 

Minussa heräsi heti peto, kun pääsin irti.

 "Pomo" ei tykännyt pedosta, joten jouduin takaisin hihnan jatkeeksi.

Käytiin toki mäyrämetsässä tarkastamassa tilanne. Taitavat mäyrät olla jo sikeästi talviunilla.

Muita koiria oli kyllä samassa metsässä vähän kauempana. Mutta ei ne tulleet lähelle,

joten jatkettiin pellolle, jossa sain taas vähän vapaasti jaloitella. Ensin piti ottaa poskihieronta,

mutta sitten juoksin

sinne

ja tänne

ja tuonne.

Kun olin kylliksi juossut jatkettiin koirapuistoon päin. Siinä matkan varrella kokeilin kestäisikö jää, mutta totesin hyvin pian, että eipä se kestä, joten puistoon vain kuivin jaloin. Puistossa oli kolme pientä koiraa ja vielä tyttöjä, joten mukavaa oli kunnes "pomoa" rupesi palelemaan ja mentiin kotiin,

jossa aurinko laski.