"Pomo" palasi kotiin eilen ja kaivoi repustaan tällaisen.

Varovasti nenästä kokeilin.

Onhan tämä minulle?

No, mutta siinä tapauksessa uusi puraisu.

Räpylät haisee hassulle.

Yöksi otan lunnin kainalooni.

"Pomo" oli matkalla nähnyt ihan oikeita luuneja,

lasin takaa vain, mutta oli siinä minutkin muistanut ja osti pehmon.

Enni oli pitänyt siitä huolen matkan ajan. Ennin isä oli todennut, että ei sieltä varmaan kovin moni muu lunnia ostanut kun siellä on pingviinejä ja miekkavalaita ja apinoita ja kaikkea. Minusta lunni on kyllä paras.

"Pomolla" oli kuulemma ollut tosi hieno loma, mutta kyllä se tykkäsi tästä talvestakin,

ihasteli kauniita puita ja raikasta ilmaa.

Eipähän minullakaan ollut mitään aurinkoista päivää vastaan.

Luntahan oli paljon edelleen

ja kun Jawaa ei ollut, tein itse omat polkuni.

Sujui se minultakin

suorastaan vauhdikkaasti, vaikka välillä turvauduin vanhoihin uriin.

Silloin "pomolta" kyllä meinasi mennä hermot, kun karkasin yhtä tyttöä katsomaan. Sen tytön taluttajakin oli vihainen.

Taitaa taas vapauteni vähän rajoittua.