Jo aamulla oli melkoinen viima, joka teki taas aurinkoisesta säästä aika kylmän. Aikaisin oltiin liikkeellä, sillä "pomo" valvoi suunnilleen koko yön. Oli tehnyt jonkun mokan töissä ja sitä sitten pähkäili. Luulisi, että olisi jo oppinut, sillä ei tämä nyt ensimmäinen moka ollut, mitä se on tehnyt ja tuskin viimeinenkään. Mutta niin se vain sitten anivarhain kiirehti töihin tarkitstamaan, onko koko laitos romahtanut. Ei ollut.  Mutta minua kyllä pitkin päivää vähän huolehti tipahtaako taivas päähän ja iltapäivälenkillä kuljinkin pitkälti läähättäen ja häntä tiukasti koipien välissä.

Välillä olin kääntymässä kotiinpäinkin, kun oikein ujelsi ja paukkui.

Kuviin ei oikein tahdo se tuulen voima tarttua, vaikka näkeehän tässäkin, miten hihnat lentää, puut taipuu ja ruoho lakoaa. Eikä se pelkkä tuuli ole, mikä pelottaa. Täällä on noita remontteja koko ajan ihan tässä ympäristössä ja niistä nousee melkoinen meteli. Illalla istuskeltiin kolmestaan parvekkeella totuttautumassa. "Pomo" syötti namuja ja yritti väittää, ettei missään mikään pauku. Jos hyvin käy, me tehdään tätä namujuttua vielä usein.  Ei kannata ihan yhdestä kerrasta oppia.

Pomo on ollut tänään aika hiljainen tyyppi. Ei se nyt yleensäkään kauheasti täällä itsekseen tai minulle lörpöttely, mutta jotain kuitenkin. Tänään ei. Oli hammaslääkärissä jotain valtavaa kraateria täytättämässä ja sai niin paljon puudutusta leukapieliin, ettei puhe luistanut. Kovin vain jähmettyneen totisin naamoin tuijotteli.

Ruohokentän ruoho on ihanan pehmeää ja mukavaa

mutta metsässä meinaa tällainen pienempi koira jo kokonaan upota heinikkoon.

Juu, Jawa ei uppoa. Jawasta puheenollen muistatte varmaan, kun ne pari rottista kävi Jawan kimppuun joku aika sitten. Nyt ne ovat päässeet lehteen asti. Olivat eilen jonkun pikkukoiran ja sen omistajan raadelleet sairaalakuntoon. Ihan etusivun uutinen oli. Tällaista elämää meillä.

Iltalenkillä yksi vastaantulija huuteli "pomolle" jo kaukaa "Pidä ne koiras kiinni!" "Pomo" siihen vähän ällistyneenä vastasi, että tottakai ja ei tulla sinun koiran luo, jos et halua. No, vastaantulijakin huomasi, että kyllä ne koirat pysyy siinä vieressä ja totesi sitten vain, että Jawa näyttää niin vahvalta. Onhan se vahva, mutta niitä vahvoja koiria täytyy sitten kouluttaa, jotta uskovat. Minunlaisia pieniä ei tartte, kun minut voi ottaa kainaloon.

Iltalenkillä minäkin vähän rentouduin

mutta kotona vielä pidin ulkomaailmaa silmällä.

Jawan kanssa kettutyttöä vähän retuutettiin, mutta ei tuo uusi kamera kykene ottamaan pikakuvia tuolla automatiikalla ja muuhun "pomo" ei vielä ole perehtynyt. Mutta ainahan se voi ottaa kuvia vanhalla, jos haluaa sellaisia hammastelujuttuja.

Luistakin vähän kinattiin ja minä voitin.

Mutta en sitten jaksanutkaan kovin pitkään vaan annoin Jawan jatkaa

ja otin torkut.