Aamulla jo ennen heräämistä piti käydä katsomassa, kun aurinko värjäsi kaiken punaiseksi.

Kun oli herätty ainakin melkein, mentiin ihan ulos sinne aurinkoon

ja jäälle.

Se jää olikin jännä juttu. Maistelin

ja koleilin, saisiko siitä jotenkin otteen.

Ei siitä mitään muuta irti saanut kuin liikunnan riemua. Otin hienoja mahaliukuja.

Aamulenkin jälkeen "pomo" lähti johonkin kyläilemään ja minä jäin unille.

Palattuaan "pomo" vei minut pitkälle lenkille. Käytiin myös tyhjässä koirapuistossa, jossa leikin kukkulan kuningasta. Minähän en ole kovin innokas kiipeilemään pikkukiville, kun näen tarpeeksi hyvin nousemalla takajaloilleni. Mutta tämä ei ollutkaan näköalakukkula. Tämä oli valtaistuin.

Olinkos hieno tuolla korkealla? Ja olenkos hieno alhaallakin?

Äläkä nyt enää niitä kuvia ota. Nyt on jo nukkumaanmenoaika.

Hoh-hoijaa tuota kameratyyppiä.