"Pmon" mielestä hienoin asia tänään oli se, että lumikko käpsehti tuossa ihan kodin nurkalla, hyvinsyönyt lumikko. Ilmeisesti myyräruokaa riittää. Minusta se oli aika onneton rääpäle, että siitä nyt kannattaisi pitää meteliä. Iltapimeällä karkuun kipittänyt rusakko oli sentään ihan kokeilemisen arvoinen. Kovin kovaa en viitsinyt sen perään lähteä, kun arvasin, että hihnan toinen pää on tiukasti "pomon" kädessä kiinni. En minä kyllä muutenkaan paljon viitsi juosta sellaisten tyyppien perässä, joiden ainoa ajatus on päästä karkuun.

Tänään oli taas Minipäivä, joten aikaisin aamulla tuttua tietä mentiin. Mukava sinne Minin luo on mennä.

Mutta vielä mukavampaa on, kun minut tullaan sieltä hakemaan.

"Pomo" oli Ennin isän kanssa käynyt hakemassa Ennin tarhasta, jotta osaa sinne mennä huomenna. Yhdessä sitten tulivat minua hakemaan.

Olisin ennen kotiinlähtöä vähän leikkinyt tuolla raa'alla tomaatilla, mutta "pomo" kielsi. Kuvitteli, että minä syön sen ja saan mahtaudin. Ei se sentään ehtinyt kuvitella, että vahingossa nielaisen tuon palleron ja se tarttuu sitten kurkkuuni. Ensi kerralla ehkä ehtii ajatella sitten sitäkin mahdollisuutta ja saa lisää pontta kieltoihinsa.

Kotiin kun tultiin, heittäydyin pitkäkseni. Aika karvainen tuo päiväpeitto on. Siinä näkyy kaikki hyvin ja hyvin siihen karvat tarttuukin, kun se on tuollaista pehmeää materiaalia. "Pomo" harkitsee sen vaihtamista johonkin  sileämpään ja vaaleampaan ikäänkuin se mitenkään vähentäisi tuota karvaongelmaa. Mutta ilmeisesti "pomo" ajattelee, että kaikki, mikä ei pistä silmään, on hoidettu.

Säät ovat nykyisin mielenkiintoisia. Paistaa ja sataa ihan miten sattuu ja missä sattuu.

Kun yhdellä puolen taivasta on näin tummaa ja uhkaavaa,

on samaan aikaan ihan vieressä kauniita pumpulipilviä.

Naapuritaloakin parvekkeelta tulee seuratuksi. Kyllä se etenee tuo remontti.

Ja etenee syksykin. "Pomo" oli ottanut työpaikan vierestä muutamia kuvia ihan vain kauniiden lehtien takia.