Uskokaa tai älkää, on siitä "pomon" valokuvausinnosta välillä iloakin. Aamukahvia juodessaan sattui vilkaisemaan ulos ja hetihän meitäkin vietiin. Aurinko sieltä nousi ja piti ulos päästä, kun ei tuosta parvekkeelta oikein saa noita nousuja kuvatuksi.

Tuohon lähimäelle mentiin ja rauhassa saatiin jätteitä tutkiskella, kun "pomo" keskittyi väreihin ja kuvakulmiin. Muisti se toki välillä huutaa, jos oltiin liian innokkaita. Mutta ei siellä mitään kivoja jätteitä ole, tyhjiä oluttölkkejä, mäyräkoirannahkoja ja muuta tylsää tavaraa. Mäellä on ilmeisen mukava viettää iltaa. Mukavampaa voisi olla, jos veisivät jätökset roskiin. Mutta  onhan sekin hyvä, että keräävät suurimman osan samaan kuoppaan.

Minullehan se on ihan sama, mihin ihmiset jätteensä tunkevat. Ihmisille ei kyllä ole sama se, mihin minä merkkailen.

Päivällä "pomo" kävi kaupassa. Osti läppärin. Sen jälkeen me päästiin lenkille. Ei mitään järjettömiä matkoja vaellettu, mutta ihan mukavaa lenkkeilyä kuitenkin.

Parvekkeella käytiin muutaman kerran päivän mittaan

ja etenkin auringonlaskua taas ihailtiin.

"Pomon" piti tietenkin päästä kameransa kanssa heilumaan ja me siinä siivellä haukattiin raitista ilmaa.

Olihan siinä taas väriä ja välkettä.

Jawan kanssa vähän peuhattiinki taas

ja yhteisiä juttuja tutkittiin.

Illalla sitten väkeä oli enemmänkin

ja meno sen mukaista.

Rokkisaurus on selvästi Jawan lemppari. "Pomo" harkitsee lahjoittavansa koko sauruksen Jawalle. Eilen onnistuin repimään kitaran irti, mutta ei se ääntä ole vähentänyt.

Toki minä muodon vuoksi tuostakin kamppailen, mutta siitä äänestä en paljon välitä.

Minikin vähän väsyi kaikkeen touhuun, kun sitä aikansa katseli.

Ai, mitä? Niin, se läppäri! Kyllä se rupesi pelittämään, kun oli ohjekirjaa ensin luettu. Mutta pientä säätöä taitaa edelleen vaatia. "Pomo" on kyllä olevinaan, kun on nyt läppärin omistaja. Se on aina tuntenut vähän alemmuudentuntoa, kun kaikilla muilla on.