Aamulla oltiin aikaisin hereillä. "Pomo" oli menossa johonkin. Minä pääsin vain pikalenkille ja jäin kotiin.

Tällaista oli "pomo" käynyt tapaamassa, mutta tämä on täysin vaaraton

Toisin kuin tämä.  "Pomo" oli ollut kaksi tuntia katsomassa, kun Henu ratsasti ja sitten vielä tunnin seuraamassa hevosen harjausta ja muuta. Kuvaamassa muka oli.  No, oli se kuviakin ottanut, jotain 1300 ja risat. Luuli jo kameran taas menneen rikki, kun ei saanut kuvia siirretyksi koneelle. Luki sitten kameran käytöohjetta ja löysi sieltä ilmoituksen, että jos kuvia on liikaa, niitä ei voi piuhan kautta siirtää. Onnistui sitten kuitenkin ne 1300 ja risat siirtämään, kun poisti ensin muutaman kymmenen kuvaa. Eivät olleet kovin hääppöisiä ne kuvat noin yleisesti ottaen, mutta joku kohtuullinen oli mukana. Mutta mitäs minä niistä kuvista. Se, mikä huolettaa, on tuo höpinä, miten kivaa ratsastaminen on. Saas nähdä, miten tässä nyt tulee käymään.

Yritin lenkeillä kuitenkin olla ihan rauhallinen, mitä nyt karkasin tämän kaupan edessä. Yleensä "pomo" irrottaa hihnan minun pannasta, laittaa sen noihin seinäjuttuihin ja kytkee minut takaisin. Niin teki nytkin ja minä otin jalat alleni. Autotielle juoksin, mutta annoin "pomon" sitten kuitenkin ottaa minut kiinni. Kunhan vähän pelottelin.

Iltalenkillä sitten oltiinkin jo taivaantuijotusvaiheessa

ja huonomuistinen "pomo" oli karkumatkani unohtanut ja laski minut irti kotikalliolla. En enää viitsinyt mihinkään lähteä. "Pomo" on kuitenkin jo vanha ja voi saada vaikka sydänkohtauksen, jos sitä liikaa pelottelee.

Hyvittelin sitä vielä myöhemminkin menemällä katselemaan auringonlaskua ja hanhiparvia parvekkeelle.