Aamu oli ihan mukava, pilvinen ja lämmin. Aamulenkillä tuli vastaan monia hyviä tuttuja ja joitakin hyviä uusia tuttavuuksia eli päivä alkoi miellyttävästi. Jatko oli sitä perinteistä eli "pomo" paineli töihin ja minä jäin torkkumaan kotiin. "Pomo" tulikin sitten sen verran ajoissa, etten ehtinyt mitään erityistä puuhastella. Piti mennä Ennille verhoja ompelemaan ja lahkeita lyhentämään, mutta siellä riehui flunssavirus, joten jätettiin väliin ja käytiin vain lenkillä.

Ulkona sataa tihuutti. Minä kastuin ja kastuminen saa aina aikaan omituista kihelmöintiä, joka panee riehumaan.

Siinä sai matot kyytiä, kun juoksin ja syöksähtelin. Mutta sille ei vain voi mitään. Se on tehtävä aina kastumisen jälkeen.

Iltalenkillä ei sentään kastuttu. Tai siis minä en kastunut. "Pomo" puki oikein takin päälleen ja pitkät verkkari, kun lähdettiin. "Pomo" puki myös sykemittarin eli juoksuhölkkäähän se lenkki oli. Ja "pomo" valui vettä, kun oli lenkki saatu loppuun. Se hikoilee muutenkin juostessaan kuin iso sika saati, jos on liikaa vaatetta. Mutta mitäs se minulle kuuluu, mitä ihmiset tekee.

Illalla käytiin taas taivaita tuijottelemassa parvekkeelta.

Eipä siellä harmauden keskellä ollut paljon muuta tuijottamista kuin tuo naapuritalon iso nosturi ja reiät seinässä.

Siinä on peruskorjaus tuossa naapuritalossa. Hissittömästä talosta tehdään hissillinen ja se näköjään vaatii reikiä seinään. Mukavahan sitä muuten on seurata tuota talonkorjausta, mutta se meteli on jokus hermoja raastavaa. Mutta kaikkeen tottuu, lunnikoirakin. Jopa siihen, että "pomo" taas söi ihan liikaa, ihan liian myöhään ja ihan vääränlaisia ruokia.