MItä? Luulitte, etten pärjää ilman "pomoa".

Ei kuulkaa ollut yhtään vaikeaa. No, aluksi ehkä hieman omituinen olo oli.

Mutta siitä se meni ohi.

Jawan kanssa aina yhdessä päätettiin, miten päivä kulutetaan.

Koirapuistossa käytiin juoksemassa. Tännehän alkoi heti tulla kunnon talvi, kun "pomo" häipyi.

Minulta tämä juokseminen sujuu luonnostaan.

Voisin juosta loputtomiin.

Jawa ei ole niin innostunut, mutta kyllä sekin välillä pinkoi ihan kunnolla.

Joskus jouduttiin sietämään taluttajaakin.

Mutta saatiin me siihenkin säpinää.

Meistä tulisi loistava valjakkokin, jos meille annettaisiin vain mahdollisuus.

Juostiin me toki kotikallioillakin.

Pieni este oli tämä tiukka lumitilanne.

Jawa yritti välillä umpilumessakin juosta,

mutta joutui enimmäkseen tyytymään vain jyräämään eteenpäin.

Minä seurasin.

Kevyt on askeltaa valmista latua.

Joskus toki syvennyttiin tarkemmin lumen alkuperään.

Jawa kyllä yritti livistää velvollisuuksistaan.

Ihan pelkkää lumisadetta ei elämä ollut vaan välillä aurinkokin paistoi.

Onneksi lunta oli kuitenkin jo tarpeeksi.

Siispä entiseen tyyliin mentiin jonossa,

Otettiin me jotain maisemakuviakin,

kaunista oli

ja jopa auringonlaskuja.

Että hyvin minä pärjäsin.