Olihan minulla aamu ja päiväkin, mutta ne sujui ihan niitä normaaleja latujaan, joten mitä niistä. Varsinainen ohjelma alkoi, kun "pomo" tuli Ennin kanssa iltapuolella minua viihdyttämään. Lenkille tietenkin lähdettiin ensimmäisenä. Siitä tulikin pitkä lenkki etenkin ajassa mitattuna.

Enni minua talutteli, mutta "pomo" piti varmuusnarua. Epäilee, että tempaisen varoittamatta Ennin nurin, kun innostun.

Jossain vaiheessa Enni sitten antoi omankin hihnansa "pomolle" ja keskittyi kaikkiin muihin asioihin,

kukkia meni poimimaan.

Minä olin ihan varma, että minullehan ne on.

Mutta Ennissä on vähän lunnikoiran luonnetta. Tykkää tehdä oman päänsä mukaan.

"Pomolle" niitä kukkia tarjoili. Minä esitin hyvin onnistuneesti välinpitämätöntä.

Mutta enhän minä ole pitkävihainen. Kun Enni tuli heinikkoon perässä kysymään, mitä tehdään

näytin, miten hienosti sinne voi kätkeytyä.

Enni ymmärsi heti yhdestä eleestä.

Sisällä käytiin sitten tarkistamassa maailman tila parvekkeelta.

Ennille tuli kuje mieleen ja alkoi äänekkäästi mutustaa riisikakkua.

Kyllä siinä sitten iloa riitti, kun minä en voinut vastustaa kiusausta vilkaista, tulisko minullekin. Ei tullut tietenkään.

Kävin hakemassa luun ja näytin, että on minullakin purtavaa.

Enni sitten meni kotiinsa ja me siirryttiin perinteisiin illanviettotapohihin eli syömään telkkarin eteen. Yöunet jää nykyisin aika lyhyiksi. Minähän voin nukkua päivällä, mutta "pomo" alkaa muistuttaa zombieta. Sanoi, että lomalla sitten levätään.  Toivottavasti jaksaa sinne asti.