Ei todellakaan mitenkään aikaisin lähdetty aamulenkille. "Pomo" valvoi yöllä ja "ajatteli". Sen ajattelu tarkoittaa sitä, että se pyöriskelee sängyssä ja huokailee eli häiritsee minun nukkumista .Onneksi sain sitten aamulla nukkua pitempääm. Ja kun sinne lenkille vihdoin lähdettiin, oltiinkin pitkään. Oli kiva ilma, joten "pomokin" viihtyi.

Lunta oli vähän siellä täällä, mutta ei liukasta, ei kuraista, ei tuulta. Tuossa taustalla on jotain aiempien tuulien jättämiä jälkiä, mutta nyt ehkä myrskyt on ohi. Toivottavasti.

Kun aikamme olimme kävelleet ympäriinsä, mentiin vielä koirapuistoon.

Se oli aika nautinnollista.

Minähän otin tilaisuudesta kaiken vaarin.

Enkä minä nyt pelkästään piehtaroinut. Kyllä minä juoksinkin. Oltiin aika pitkään ja juuri, kun "pomo" päätti, että lähdetään pois

paikalle tuli ihana blondi tyttö

Mehän löydettiin helposti yhteinen sävel. Neito oli leikattu, mutta minä en ole suvaitsematon.

Mutta tilanne muuttui aina vain paremmaksi, sillä toinen vaaleaverikkö saapui paikalle.

Tytöt rupesivat skapaamaan.

Ei kait ne minusta.

Ei kuulkaa kannata. ollaan ihan vain yhdessä koko jengi.

Kyllä sinä olet hieno

meidän molempien mielestä.

Ja sinunkin kanssa voidaan tehdä lähempää tuttavuutta.

Tutustutaan rauhassa toisiimme. Se on mukavampaa kuin ottelut.

Sanokaapas lukijat, montako koiaa, montako jalkaa.

Ja päivän lopuksi optimismin huippu; Ruusu availee nuppuaan talomme edessä.