Eilen meillä siis kävi Párek, joka olikin mukava tyyppi. Meillä meni elo hyvin yhteen. Täytyy tavata toistekin. Párekilta oli jäänyt tänne yksi lehmä. Tai niin minä luulin, mutta "pomo" sanoi, että se on lahja. Minusta se kyllä silti oli lehmä.

Piti odottaa tämän kummallisen lajinmäärityskeskustelun ajan ennen kuin pääsin tutkimaan, mikä asian oikea laita on. Meinasi mennä hermot siinä odotellessa.

Päädyttiin sitten kompromissiin, että se on lahjalehmä nimeltään Lahja. Tönin sitä ensi alkuun varovasti, koska lehmistä ei ikinä tiedä.

Se vaikutti kuitenkin aika vaarattomalta, joten kävin päälle.

Nenää tietenkin tutkiskelin kunnolla. Niin on tehtävä kaikkien kanssa. Párekin kanssakin aloitettiin kuonottelemalla. Lehmän nenä on aika pehmeä

ja minä kaipasin vähän tiukempaa vastusta.

Kettutytöllä on kova nenä, josta saa hyvän otteen.

Ihan kohta minä saan tuon nenän niin täysin irti, ettei "pomo" enää voi ommella sitä paikoilleen. Tosin en ole ihan varma, miten sitten käy. Saattaa olla, että kettutyttö jättää minut kokonaan siinä vaiheessa. Mutta sitä odotellessa käytän kaiken tarmoni nenän irroittamiseen.