Aamukin oli jo niin hempeän kaunis, usvainen.

Käytiin ennen aamulenkkiä vähän parvekkeella ilmaa haistelemassa, sillä "pomo" oli menossa johonkin tärkeään tulevaisuuspalaveriin ja halusi ottaa aamun rauhallisesti. Eli siis herättiin sika-aikaisin.

Lenkillä kirjoitin oman kommenttini lehden mielipidesivulle. Jawa oli ihan samaa mieltä. Otettiin kantaa roskaamis- ja koirankakkakeskusteluun.

Päivällä tehtiin lenkki uskomattoman hienossa aurinkoisessa, lämpimässä säässä.

Minä vähän hajustin itseäni. Jawa ei oikein näitä juttuja tunnu ymmärtävän. Onkohan se saanut liikaa ihmissivistystä, jolle minä onneksi olen täysin immuuni perinttötekijöitteni takia. Mutta pitää sitä Jawaakin ymmärtää. Se on geeneiltään palveluskoira.

Auringonpaiste jatkui iltalenkillä. Satoikin se välillä, mutta silloin "pomo" oli ollut vesijuoksemassa, joten ihan sama vaikka ulkonakin oli märkä.

Ihan hyvin jaksoi "pomo" meitä lenkityttää vaikka olikin käynyt siellä uimahallilla ja höyrysaunassa.

Mutta varmaan suurin syy meidän lenkin onnistumiseen oli äärimmäisen kaunis ilta. Verenimijätkin olivat aika vähissä.

Mentiin vähän normaaleista reiteistä poikkeaville poluille. Siitä minä aina tykkään.

Illalla "pomo" seisoi parvekkeella ja hehkutti, että hänen taivaallaan on nyt mustilla pilvillä kultainen reunus.

Mentiin Jawan kanssa oikein katsomaan, että missä ihmeessä.

Mutta ei me mitään kultaa nähty. Ihan perus auringonlasku vain

ja tietenkin ne kaakattavat hanhiparvet, joita solkenaan meni taas poikki taivaan.

Ja kun joku alkoi ilotulitusten kanssa jossain kaupungilla räiskiä, minä lähdin pois.