Minä olen siis todistetusti ollut reipas ja olen edelleenkin. Aamulla en sen kummemmin sätkyillyt, en sisällä en ulkona, vaikka meteli oli korvia huumaava. Mutta se oli kyllä liikaa, kun "pomo" sanoi heiheit ja meinasi jättää minut yksin. Minähän karkasin porraskäytävään ja olin vahvasti sitä mieltä, että jos "pomo" johonkin menee, minä tulen mukaan. Ei se kyllä onnistunut, vaan "pomo" houkutteli minut kierosti takaisin sisään ja livahti itse ovenraosta tiehensä. Todella raaka tyyppi. Väittää aina, että se ihmejuttu nimeltä Työ, pakottaa hänet lähtemään. Minä tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät jätä koiriaan yksin myrskyyn.

Mutta minähän en ole pitkävihainen vaan otin "pomon" riemukkaasti vastaan, kun se tuli töistä. Se on keksinyt ovelan juonen. Minähän rupesin ulisemaan, kun hissi saapui tänne ylös. Olin niin innoissani, että "pomo" saapuu. Nyt "pomo" onkin ruvennut kävelemään portaat, joten ei minun enää kannata ulista hissille. Hyväähän se portaiden kävely "pomon" kunnolle tekee, mutta se tekee välillä sitäkin, että jää pari kerrosta alempana ja kävelee loput. Niin teki tänäänkin ja sen jälkeen mentiin lenkille. Ilmakin oli aika kiva päivän sateiden jälkeen.

Illan pimetessä aurinkokin vähän näyttäytyi pilvien takana.

Siitä auringosta yritettiin ulkonakin saada värikuvia, mutta ei se oikein onnistunut,

joten parvekkeelle

utuisia kuvia ottamaan.

Ja nythän oli taas mukavia pilviäkin tarjolla

ja punaistakin vähän.

Ja kun kuvat oli otettu, Enni tuli meitä ilahduttamaan. Tänään tosin Enni oli aika väsynyt, eikä jaksanut paljon leikkiä.

Mutta minä jaksoin pitää ruokailuja tiukasti silmällä,

vaikka ei minulle mitään tietenkään tippunut.