Tänä aamuna sitten nukuttiinkin puoli kahdeksaan, joten vasta kahdeksan maissa oltiin lenkillä. Parilla tutulla tytöllä on juoksu, mutta ei me päästy niiden luo vaikka kovasti yritettiin yhteisvoimin vetää "pomo" nurin. Sillä pahuksella on liian hyvä käsivoimat. Vei meidät ihan eri suuntaan.

No, olihan sitä jotain tuoksuja sielläkin, mutta koiria ei enää nähty.

Minä olen tässä ylivalottunut eli valaistunut.

Jawa lähtikin sitten melko pian lenkin jälkeen kotiinsa ja minä jäin "pomon" kanssa kotiin. Minä nukuin ja "pomo" kirjahyllyä lähinnä tuijotteli. Iltalenkillä vähän vettä ripotteli, mutta ei kastuttu. Silloin, kun satoi kunnolla, oltiin sisällä. Mukava ilma oli, kun sade oli sitä raikastanut. Etenkin sen kirjapölyn nielemisen jälkeen oli kiva hengitellä kunnolla.

Juuri leikattu nurmikko ja vielä sateen kastelema, tuntui tassunpohjissa hyvältä.

Siinä se nyt on, monen päivän työn tulosa. Loppuvaiheessa "pomo" jo kyllästyi. Huomaatteko, mitkä kohdat on tehty senk yllästymisen jälkeen. Ja onko tuo nyt sen vaivan arvoista? Kirjoja on vielä ihan kivasti tuonne makkarin hyllyihin aseteltavaksi. Onneksi tätä kirjasavotaa ei ihan joka vuosi tehdä.