Aamu oli viimeaikaista viileämpi, joten eikös "pomo" keksinyt, että mennään juoksemaan. Se juoksee mielellään minun kanssa, koska saa aina tekosyyn pysähtyä, kun ei enää jaksa. "Koiran pitää saada nuuskia tienvieriä", se väittää.  Selvä tekosyyhän se on, mutta väliäkös sen. Niinpä me siis juostiin reilu tunti aamulenkillä. Kyllä me välillä pysähdeltiin, kun nähtiin tuttuja koiria ja taluttajia. Ja sain minä muutenkin niitä tienvieriä nuuskia.  Kotona sitten jonkin aikaa oltiin, kun taas panta kaulaan ja menoks.

Kasvimaalle mentiin.

"Pomo" ei suinkaan kitkenyt, vaikka palsta olisi kipeästi sen tarpeessa. Ei suinkaan. "Pomo" keräsi marjoja, ensin vadelmia. Minä lepäilin siinä puskien vieressä.

Ja kun "pomo" siirtyi tyhjentämään mustaviinimarjapensaita, minä siirryin perässä. Maistelin muutaman marjan, mutta kyllä ne vadelmat oli enemmän minun mieleen.

Muutenhan siellä olisi ollut ihan kiva, mutta niitä verenimijöitä oli kaikkialla.

Mutta kyllä minä välillä nukuinkin oikeasti.