No se ei kauan kestänyt, se meidän valoisan ajan retkeily. Pimeässä vain palloiltiin eli ajoissa oli "pomo" taas töihin menossa ja yllättäin kamera oli mukana.

Pellolla oli haamuja vai olikohan ne niitä diveristeetin munia?

Taivaalla oli pilviä ja maassa sumua.

Taisi "pomo" olla eksyksissä välillä, kun ei missään oikein ollut kiintopistettä

Onneksi sentään jossain näkyi valoa.

Päivällä sitä valoa oli sitten enemmänkin, mutta me vietimme aurinkoisen ajan sisällä, minä kotona ja "pomo" ensin töissä ja sitten vesijuoksemassa. Kun ehdittiin lenkille oli jo hämärä ja pian pimeä. Valottomia polkuja paineltiin vauhdilla. Se on se lääkärin määräämä juttu. Luulisi, että "pomonkin" kunto noilla kävelyillä kasvaa. Minun kunto ainakin, sillä mentiin koirapuistoon taas lenkin lopuksi. Siellä oli tosi villi ja aika rasittava pentu. Aikani jaksoin sen kanssa juosta, mutta kun "pomo" kysäisi, joko mentäis kotiin, olin heti valmis.

Kotona jatkettiin pimeyden merkeissä, kun ensin oli syöty maha täyteen eli katsottiin Halloween kuorosota. "Pomohan" tuttuun tyyliin fanittaa Lordia. Varmaan se vanha mummonreppana luulee olevansa jotenkin nuorekas, kun tykkää hevistä. Ei reppana ymmärrä, että hevi on aikansa elänyt ja nyt puhaltaa uudet tuulet.

Minua rupesi väsyttämään koko ohjelma, mutta yritin pysyä hereillä.

 Ja ensi viikollakin katsotaan sitä hirviötä.