"Pomolla" oli aamulla käynnistysvaikeuksia. Minua se ei yhtään haitannut vaan nukuin tyytyväisenä vähän pitempään. Ja pääsi "pomokin" sitten ylös, ulos ja töihinkin. Se kävelee nykyisin nuo työmatkat, kun on huomannut, että kävely tekee hyvää. Ja tänään olikin tehnyt tosi hyvää.

Tällainen katras oli tullut vastaan. "Pomo" kun ei edelleenkään voi silmälaseja käyttää, oli kauempaa katsonut, että onpas siinä paljon isoja koiria. Sokeudestaan huolimatta tunnisti kuitenkin lähempää, että tilan lampaathan ne vain ovat menossa hoitamaan ruohonleikkuuta.

Hämmästyttävää, että suurin osa porukasta käveli ihan vapaana ja vielä uskoivat, kun paimen niille huuteli "tänne päin, tälle puolen tietä nyt".  Onko siis lampaatkin opetettavissa? Niin tai näin, tämä tapaaminen kuulemma pelasti "pomon" päivän, se jaksoi olla töissä ja mennä vielä sen jälkeen jumppaan. Minä nukuin kotona. Lenkille, kun mentiin, huomasin, että kovin on hikinen ilma. Iltalenkillä oli vähän viileämpää, kun pieni tuulenvire kävi. Iltalenkillä tapasin myös yhden tutun lyhytjalkaisen pennun, jonka kanssa juostiin vapaana nurmikolla vaikka kuinka kauan. Itseasiassa juostiin niin kauan, että molemmat väsähtivät. "Pomo" ei siitä mitään kuvaa saanut ja muutenkin oli vähän uupunut, joten ainoa kuva minusta tänään on nyt tällainen.

Joku karvamato siinä meni tien yli. Minua se ei nyt olisi kiinnostanut yhtään, mutta kun "pomo" konttasi sen ympärillä kameran tanssa, niin pitihän minun muodonvuoksi sitä vähän vilkaista. Mato olisi kyllä mielellään kiivennyt nenälleni, mutta minä en tykkää siitä, että nenälläni hypitään, joten menin pois. Mato jatkoi tien yli nurmikolle.