Päällimmäinen mielikuvani Nurmeksesta on kissan lisäksi, se, että siellä säät vaihtuivat jatkuvasti tosi nopealla tempolla. Joensuussa sen sijaan satoi tasaisesti koko ajan. Mutta olihan tässä muutakin. Aloitetaan vaikka siitä kissasta, josta on jo ollut puhetta.

Se rehvasteli meidän nukkuma-aitan kuistilla.

Mehän nukuttiin tällaisessa viehättävässä aitassa.

ja hyvin nukuttiinkin.

Minä myös ruokailin siinä kuistilla ja silloinkin kissa vaani,

tarkkaan katsoi, miten syön,

teeskenteli, ettei huomaa poistumistani,

mutta hyökkäysvalmiudessa oli kuitenkin.

Minä sitten sanoin, että katsoppas nyt tarkkaan

tästä lähtee.

Ja katsoihan se

Minä panin parastani

mutta eihän se uskaltanut hyökätä.

Mutta kun menin järveä ihailemaan

ja tuulia haistelemaan

niin kissahan sinne hiippaili

ja minä päätin poistua paikalta.

Mutta siellä se kissa taas oli, kun menin säätä tarkistamaan.

Tokihan me Nurmeksessakin käveltiin. Eihän sitä nyt kävelemättä voi päiväänsä viettää.

Nähtiin matkalla kuollut varis, mutta siihen en saanut ottaa lähempää kontaktia.

Sen sijaan kukkien keskellä poseeraaminen oli tietenkin pakollinen juttu.

Koivukujaa kuljettiin

kirjasto löydettiin. Kyltissä lukee Paikallinen kirjasto - saa ottaa ja tuoda. Aika näpsä keksintö vai kuinka.

Matka jatkui sillan yli. Minä olen tässä vain tulossa "pomoa" taluttamaan, kun se ei selvästi uskaltanut yksin tulla vaan jäi jälkeen.

Sitten suunnattiin jäätelökitskalle. Minä en tietenkään mitään jäätelö saanut

mutta pääsinpähän vähän rantamaisemia ihailemaan

ja lenkin jälkeen sisälle nokosille.

Joensuussakin käytiin eli taas oli autokyytiä luvassa.

Vietin sen nukkuen.

Joensuussa siis satoi

ja minä kastuin.

Lohdutukseksi sain juoksennella isojen koirien puolella. Missään ei ollut yhtään muuta koiraa. Muut olivat varmaan sisällä kuivassa ja lämpimässä.

Kun kerran Joensuussa oltiin, piti käydä joen rannassa. Tuolla vastarannalla on tukkeja uimassa. Ne saivat "pomon" hempeilemään nuoruudestaan.

Minä mietin hyppäiskö ojaan uimaan, koska luulin, että märemmäksi ei voinut tulla.

Mutta aina voi tulla märemmäksi.

Kävin moikkaamassa merirosvoa, mutta ei se ollut yhtään myötätuntoinen tyyppi vaan melkoinen puupää.

Joten oli mentävä nähtävyyksiä katselemaan. Tässä on kirkko

tässä taidemuseo

 tässä tori ja vaikka teatteri.

Tämä on koivukuja

ja tätä tietä pääsee

yliopistolle, josta jatkettiin takaisin Nurmekseen. Yhteenvetona voisin sanoa, että Joensuu on märkä paikka.

Nurmeksessa enemmän paistoi vaikka välillä satoi. Mutta sateella oltiin lähinnä sisällä ja paisteella lenkkeiltiin.

Toinen toistaan mukavampia lenkkipolkua löytyi ja mikä määrä piilotettavaa puutavaraa

ja hienoja  metsiä piilopaikoiksi!

Ja ihan vain Henun iloksi vähän jäkälääkin mukaan kuviin.

Käytiin myös Porokylässä vaikken minä siellä kyllä yhtään poroa nähnyt ja sitäpaitsi siellä satoi.

 

Pielisen rannalla oli kuitenkin mukavinta tunnelmoida.

Viimeisenä iltana makkaraa paistettiin kodassa. Juu, en minä saanut mitään makkaraa.

Tulta sain tuijotella

ja muiden herkuttelua katsella.

Mutta ikkunasta kun vilkaisin, hämmästyin.

Ettekö näe mitään outoa.

Katsokaapas tarkemmin.

Mutta siihen hiipui sekin ilta.

Aamutuimaan minua vielä vähän kissalla kiusattiin

vai olisko kissaa minulla.

Lenkilläkin vielä kävin

ja rannalla hyvästit sanomassa.

Sitten kohti Nurmescityn keskustaa

asemalle,

jossa oli kiihkeä lähdöntunnelma.

Majoituttiin tähän autoon reiluksi kolmeksi tunniksi.

Minä nukuin penkillä

ja lattialla ja mietin, mihin päädytään.

Tämä oli vain välipysähdys, mutta seuraavassa osassa saatte kuulla, mikä oli matkan määränpää tällä kertaa. Jännitys tiivistyy.