Sateen jälkeen oli raikas aamu. Aurinko paistoi ja heinikko kimmelsi täynnä vesipisaroita.

Olimme reilun puolitoista tuntia myöhässä normaalista, kun  "pomo" ei saanut ängetyksi itseään ylös. Mutta vielä varjot olivat aamuisen pitkiä.

"Pomo" taisi olla vieläkin unessa, kun sitä piti koko ajan odottaa.

Päivälenkillä sitten mentiinkin kotikallioille vähän juoksentelemaan. Eli "pomolla" oli siis kiire. Minä pääsen juoksemaan vapaana, kun on kiire, koska "pomo" kuvittelee, että olen silloin tyytyväinen lyhyempään lenkkiin.

Kun kerran juokseminen oli tarkoitus, niin sitten juostiin

juostiin ihan vain elämän ilosta.

"Pomon" lempipuut, pihlajat, alkavat kohta kukkia.

Minusta heinä on mielenkiintoisempaa.

Sitä on mukava pureskella.

Kokeikaapa tekin. Valitkaa sopiva korsi

ja sitten vain kunnon haukkaus.

Illan lopuksi vielä se aurinko.

Ai ne pasteijat. Joo, "pomo" on koko illan tehnyt pasteijoita. Se on sellaista nyhjäystä. Mutta ei minua haittaa. Sain vähän maistiaisia.

Ja se aurinko jo melkein katoaa nurkan taakse eli kesäpäivän seisaus lähestyy.