Kovin aikaisin taas oltiin liikkeellä. "Pomo" jo viideltä heräsi, mutta joi aamukahvit ennen lenkkiä. Pimeää silti oli ja maa jäässä, kun lähdettiin. Mutta oli aurinko nousemassa.

Aika pitkä lenkki tehtiin ja lopuksi pääsin vielä vähän vapaana viilettämään pujottelumäen kalliolla. Tässä näytän "pomolle", että jäätä on ja liukasta. Nuo jäät ovat kyllä minusta tosi mukavia, mutta "pomo" meinaa kompuroida kaikissa liukkaissa paikoissa.

Kotiin kun tultiin tarkastettiin tietenkin taivastilanne.

Seesteiseltä näytti

vaikka jotain pilvimuodostelmia olikin ihan taivaanrannassa.

Tarpeeksi usein kun parvekkeella juostiin

tuli aurinko ihan kunnolla esiin.

Yhteen kyytiin ei voitu olla parvekkeella, kun siellä oli aika kylmä ja "pomolla" on nyt nuhan ja yskän lisäksi kurkkukin kipeänä. Minua välillä vähän väsytti se jatkuva ramppaaminen, mutta pakkohan mukaan on mennä. Joskus tuolla alhaalla liikkuu koiriakin.

Kun "pomo" oli käynyt kaupassa ja apteekissa ostamassa läjäpäin kaikenlaisia troppeja ja mukatroppeja, mentiin päivälenkille, kerrankin ihan auringonpaisteessa.

Ei se aurinko tähän aikaan kovin korkealle jaksa nousta. Näkee noista varjoista, jotka ovat hirveän pitkiä, että pikkuisen vain taivaanrannan yläpuolelta valo tulee.

Mukavaa minulla oli. Sain olla vapaana, kun oltiin tuossa lähinyppylällä, josta näkee hyvin, jos joku lähestyy. "Pomo" heitteli minulle keppiäkin, joten sain juosta kunnolla. Minä olen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa "pomon" koirista, joka tuo kepin ja jopa tiputtaa sen maahan heitettäväksi. Tyhmiä olleet ne muut.  Jos haluaa, että keppi heitetään, pitäähän se antaa heitettäväksi.

Maa oli edelleen jäässä varjopaikoissa, mutta hyvin tuoksut tuntuivat.

Erityisen herkullista hajua kaivoin käpälällä paremmin esille

ja sitten vain parfyymia poskeen.

Ja ennenkuin "pomo" ehti tajuta, olin parfymoinut selänkin. Hidas "pomo" on hyvä juttu.  Toisaalta sen hajuaisti on niin kehno, ettei se mitään haistanut vaikka kovasti tutki.

Se siitä kuitenkin seurasi, että pois lähdettiin. "Pomo" piti minua silmällä koko ajan. Tässäkin kyttää, että mitä minä teen.

Enhän minä mitään, häh-hää!

Parvekkeella ramppaaminen tietenkin vain jatkui hamaan auringonlaskuun, mutta onneksi "pomo" meni sitten pyykille ja kun se palasi, oli jo umpipimeää.

Onhan se kaunista, mutta arvatkaapa vain, millainen määrä näitä erilaisia ...ja samanlaisia ... auringonlasku ja -nousu kuvia meillä on.