Neljä vuotta on siitä, kun tänne muutettiin, joten kait sitä jotain voi vähän uudistaa.

"Pomo" heräsi aikaisin, mutta meinasi jumittua lehteä lukemaan, joten minun piti viedä se lenkille ihailemaan kaunista aamua. Niin mielissään se sitten oli, että pääsin kallioille nauttimaan vapaudesta.

Hankikanto oli niin hyvä, että "pomokin" pääsi siitä nauttimaan.

Saatuaan sen lehtensä luetuksi, "pomo" meni kauppaan, tuli käväisemään kotona sen verran, että ehti heittää mattokäärön sisälle ja häipyi taas. Seuraavan kerran se tulikin Jawan kanssa ja silloin lähdettiin heti ulos.

Koirapuistoon koetettiin mennä, mutta siellä oli ne rottikset, jotka kerran kävivät Jawan kimppuun. Jawa muisti ne tietenkin ja ilmoitti, että tappelu tulee, jos tavataan. Joten me jatkoimme peltoja kohti.

Ja koska hankikanto oli edelleen luja, "pomo" vei meidät pitkälle pellolle ja päästi irti.

Minä siinä tietenkin piehtaroin, mutta Jawa vain tutki lumen koostumusta, koska ei siellä mitään mielenkiintoisia hajuja ollut.

Minä yritin sitten pyyhältää ulos kuvasta

mutta kun se ei onnistunut, menin houkuttelemaan Jawaa juoksemaan.

Ja onnistuinhan minä saamaan siihen liikettä.

Välillä ihan tosissaan yritti ottaa minua kiinni

ja kun vauhti rupesi hiipumaan

minä käännyin ympäri

ja ajoin vuorostani Jawaa.

Niin me jatkettiin pitkään kunnes Jawa ykskaks kiinnostui kaukana olevista hanhista ja lähti niitä kohti.

Minä jäin sinne yksin pyörimään ja ihmettelemään

kunnes "pomo" huusi luokseen. Jawakin palasi ja meille molemmille laitettiin taluttimet.

Mentiin jatkamaan pelloille ja bongattiin siinä samalla kottaraiset hanhien ja kiurujen lisäksi.

 Sitten kaarrettin metsän kautta takaisinpäin. Polulla nähtiin pari "pomon" kurssikaveria, jotka eivät tunnistaneet "pomoa". "Pomo" siinä hymyili sisäänpäin,kun se tietää, miten nämä stressiajat on sitä vanhentaneet ulkoisestikin. Mutta ei se tietenkään mitään sanonut. Nämä kurssikaverit kertoivat, että rantatien varrella matalassa puussa istua nököttää lapinpöllö. Sitä siis mentiin katsomaan, sillä onhan se komea lintu eikä niin yleinen täällä etelässä. Siellä oli vakavamielisiä lintumiehiä. Kaikilla oli vähintään puolimetrinen putki kameroissaan, joilla ne otti lähikuvia pöllön nenäkarvoista, joten "pomo" ei ilennyt kaivaa punaista pikkupokkaria taskustaa kuvaa varten. Mutta poispäin kävellessä, se vannoi, että tämä oli laitimmainen kerta, kun hän antaa kilpavarustelun hämätä ja estää toimimasta niinkuin haluaisi.

Rantatien varrelta minä löysin piilotettavan kepin ja "pomokin" pääsi pätemään. Se tunnisti lentävät harmaahaikarat. Kysyi vahvistusta vastaantulevalta kiikariniekalta ja kun kuuli olleensa oikeassa, hyppi nolostuttavasti tasakäpälää ja väitti olevansa hyvä. kiikarityyppiä hymyilytti.

Ihmeteltiin vielä kaatunutta puuta ja palattiin kotiin. Kolmisen tuntia tämä lenkkeily kesti.

Jawa oli nähnyt kuvan minun kakusta ja sille oli tullut paha mieli, kun hän ei kakkua saanut.

Joten nyt oli kakkujuhlat ja vähän lahjojakin.

Minäkin tulin varmuuden vuoksi odottamaan

mutta kakku oli kuulemma vain Jawalle.

Jawa puhalteli ensin kynttilöitä

Mutta aloitti kuitenkin kakusta.

Tai yritti aloittaa.

Ei se onnistunut Jawalta sen paremmin kuin minultakaan.

Mutta syödyksi se tuli.

Ja kynttilätkin meni lopuksi.

Minä ihan vain tarkistin, ettei mitään jäänyt. Minä sain kyllä ruokaa ja Jawakin sai aktivointipallollisen minun nappuloita.

Yritettiin vielä vähän leikkiä minun synttäripallolla,

Mutta ei siitä mitään tullut, sillä

uni yllätti.

"Pomo" naureskeli, kun me nukuttiin koko ilta. Mutta oli se itsekin väsynyt.

Kun nukuttaa, silloin pitää nukkua. Ja kun herättiin, vietiin Jawa kotiinpäin ja palattiin jatkamaan nukkumista. Tai siis minä palasin. "Pomolla" oli kiireellinen neule.