"Pomo" aamulla sähläsi vaikka kuinka. Kännynsäkin heitti lattialle, mutta sai sitten kootuksi palaset yhteen ihan toimivaksi koneeksi.
Ulkona odottikin taas kaunis aamu. Pakkasta oli ja paikoin tosi liukasta, mutta taivaanvärit olivat taas kauniit.
Ja minullehan tuo pehmeä lumi sopi vallan mainiosti.
Aika rauhallisesti käveltiin. Sain tutkailla maisemia ja hajustella tienvieriä, joten ei kait meillä ollut kiire mihinkään.
Minillehän sitä taas oli matka.
Ja iltahan se alkoi lähestyä, kun "pomo" minut haki. Oli ollut jossain kekustassa humputtelemassa ja syömässä.
Ihan mielenkiintoisiahan nämä auringonlaskut ovat, mutta en minä jaksa niitä aina tuijottaa.
Joskus minunkin on nukuttava.
Kommentit