Klo 5.57 on tämä kuva otettu. Jawa taas tuli sängyn viereen vienolla äänellä juttelemaan. "Pomo" epäilee kuorsaavansa välillä niin äänekkäästi, että Jawa tulee tarkistamaan, kuoleeko joku.  Minä en osaa ottaa kantaa. Minä nukuin. Minä olen jo tottunut kaikenlaiseen. Mutta kun sitten hereillä oltiin koko jengi, päätti "pomo" että käydään ulkona ennen aamukahvia. Ja siellähän olikin sitten niin mukava kävellä, että tehtiin vähän pitempi kierros.

Tervaleppäkorpea kohti suunnistettiin

ja sieltä sitten lenkin kautta takaisin kotiin.

"Pomo" kävi aamupäivällä mattopyykillä, mutta ehti sitä ennen taas sovitella kirjoja hyllyyn. Se näyttääkin olevan vaativa tehtävä. Kukaan ei varmaan tajua, millä logiikalla tai logiikan puutteella niitä kirjoja on hyllyihin aseteltu, mutta prosessi on näyttävä. "Pomo" tietenkin pölyttää kirjat yksitellen, kokeilee niitä eri hyllyihin erilaisina ryhminä ja yksitellen, siirtyy välillä katsomaan kauempaa kuin tekisi jotain taideteosta. Se taideteos ei sitten valmistunut tämänkään päivän aikana. Huomenna veikkaisin valmistuvan, koska ei "pomo" uskalla jättää minua ja kirjapinoja yksin päiväksi. Jawa nimittäin menee kotiinsa huomenna.

Mattopyykin jälkeen "pomo" otti puolen tunnin päiväunet ja jatkoi kirjabalettia. Kyllästyttyään vei meidät lenkille. Ja oli ilmeisen kyllästynyt, kun tehtiin niinkin pitkä lenkki.

Vanhan pujottelumäen kallioille mentiin ensin. Siellä saa olla irti.

Jawa melkein heti kaatui sammalikkoon piehtaroimaan

Ja jonkin ajan päästä oltiin molemmat hankaamassa itseämme maahan. Meitä kutittaa, kun on karvanlähdön aika ja iho hilseilee. Tänään "pomo" jopa harjasi meistä molemmista paljon irtokarvaa ja hirveästi hilsettä. Minustakin lähti ihan mukavasti, mutta kuten voitte arvata, Jawasta irtosi karvaa pussikaupalla. "Pomo" sai tämän loistavan harjausideansa sisällä, joten nyt meillä sitten imuroinnista huolimatta on karvaa joka paikassa. "Pomo" väitti, ettei se haittaa, sillä hän aikoo pestä loputkin matot ja lattiat ja kaiken. No, eihän se minun ongelma ole muuten kuin, että ikävästi ne karvat kutittavat kurkussa. Niitä menee väkisinkin suuhun. Mutta karvashow oli vasta lenkin jälkeen, joten palataan asiaan.

Kallioilla oltiinkin pitkään. Minä juoksin tosi paljon. Oli kiva olla vapaana. Jawa lähinnä piehtaroi ja seurasi minun touhuja. Jawa on jotenkin niin aikuinen välillä.

Kallioilta jatkettiin kiltisti hihnassa mäkeä alas. Nämä meidän tiet taitavat näyttää erehdyttävän samanlaisilta, mutta eipä niiden välillä kovin pitkiä matkoja olekaan. Vaikka tänään on lenkkeilty ihan kiitettävästi, ei silti kovin kauas kotoa ole ehditty vaan ihan vain nurkilla pyöritty.

Mäen alla käännyttiinkin hyppyrimäen rinteeseen. Ei olekaan siellä aikoihin oltu. Kovin oli rauhallista. Joku koirantaluttaja jossain kaukana, mutta ei niitäkään kovin monta. Oltiin epätyypilliseen lenkkiaikaan ulkona. Työpäivinä nuo lenkit menee enemmän aikataulussa ja silloin useimmiten nähdään niitä samoja koirantaluttajia päivästä toiseen. Niihin tutustuu väkisin. Tietää, kenen koiraa saa kuonotella ja kenen koira menee ohi tiukassa kontrollissa. Tänään nähtiin lähinnä vieraita tyyppejä ja niitäkin kaukaa.

Kiivettiin sitten hyppyrimäelle. Matkan varrella tarkastettiin kaikki hajumerkit ja muut sekä syötiin heinää. Minä söinkin tänään niin paljon, että oli pakko sitten illalla oksentaa iso kasa lattialle. "Pomo" vain tuumasi, että ehkä hän ei otakaan niitä puhtaita mattoja ihan heti käyttöön. Jawakin söi sekä heinää, multaa että sammalta, mutta sillä pysyi kaikki sisällä. Jawa söi tänään myös yhden tuorekurkun kokonaan. Suomalaisen tietenkin, ei mitään espanjalaisia, joista saa taudin. Jawa tykkää kurkkuviipaleista. Aiemmin se ei niitä syönyt meillä, mutta nyt syö joka päivä muutaman. "Pomo" niitä laittaa aina voileivälleen ja antaa samalla Jawalle muutaman. Mutta tänään "pomo" viipaloi kokonaisen kurkun, tosin aika pienen, Jawan kuppiin ja Jawa söi ne kaikki. Saan minäkin aina viipaleen, ettei tulis paha mieli. Mutta minä en ollenkaan ymmärrä moista ruokaa. Yleensä kantelen sitä aikani suussa ja tiputan sitten lattialle, mistä Jawa sen sitten syö.

Jouduttiin siinä tietenkin välillä poseeraamaan. Jawa alkaa olla jopa minua parempi noissa "paikka siinä!" -jutuissa. Tosin se mielenosoituksellisesti yleensä lyö maihin, mikä ei kuvassa näytä ollenkaan luontevalta. Mutta "pomo" on yleensä tyytyväinen, kunhan nyt jonkun kuvan saa. Joskus minä ajattelen, että kyllä ne koirat, joiden omistajat eivät kuvittele, että jokainen askel on ikuistettava, ovat onnellisia.

En sitten minäkään ikuisuuksiin jaksanut näyttää luonnolliselta. Kuumakin alkoi olla, joten mieluiten sitten vain istuin. Joku rikkaruoho tuossa taustalla piti saada kuvaan.  Tämän jälkeen mentiinkin sitten suorinta tietä kotiin ja vettä juomaan. Levättiin aikamme ja tehtiin pieni iltalenkki melkoisessa tuulessa taas vaihteeksi. Iltalenkillä ei onneksi mitään kuvia otettu. Illalla "pomo" kävi saunassa ja istuu nyt telkkaria katsomassa ja sipsejä syömässä. Se on näes dieetillä.  Kuten yleensäkin. Me levätään täällä kaaoksen keskellä kaikessa rauhassa.