Ei se lämpöennätys vielä aamulla tuntunut, kun parvekkeelle menin katsomaan, mitä siellä ulkona mellastetaan. Rakennusmiehet olivat suorastaan etuajassa. Olisko niillä kiire?

Minun pitäessä silmällä remontin edistymistä, "pomo" tietenkin taas taivaita tiiraili.

Hämärää oli kun aamulenkille lähdettiin, mutta siitä se kirkastui. Minulla on korvia vähän kutittanut ja olen sitten niitä raaviskellut ja päätäni ravistellut. Siitähän seurasi tietenkin korvanpuhdistus, kun sisälle päästiin.

Lenkin loppupuolella kaunis auringonpaiste jo lupaili lämmintä päivää. Taustalla näkyy hyvin tuo hissikuiluportaikko joita naapuritaloon rakennetaan.

Lämmöstä huolimatta, syksy on selvästi täällä, sillä lehtiä on maassa

ja puissa

kaikissa mahdollisissa väreissä.

Minä taas kotona päivän vietin ja "pomo" töissä. Illalla "pomo" vielä oli jollain englannin kurssilla. Pakko olla Antin kanssa samaa mieltä, että on se ihme, että joku voi vuosikausia opiskella englantia ja olla silti sitä oppimatta. Kyllä ihmisen silloin on oltava jotenkin outo. Mutta kun katselin kuvia "pomon" työkavereista, ymmärsin paremmin.

Miten kukaan voisi pysyä normaalina, jos oleskelee tällaisen joukon kanssa päivät?