Olipa taas niin peruspäivä kuin voi kuvitella. Pienet ulkoilupyörähdykset ja nukkumista sisällä. "Pomo" yritteli jotain siivoiluntapaista, mutta eipä se paljon saanut aikaan. Sen verran kuitenkin kunnostautui, että takasi meille tulevan onnen pitkäksi aikaa. Rikkoi vanhimman posliinieläimensä, koiran, jota on onnistunut ehjänä kuljettamaan mukanaan yli neljäkymmentä vuotta. Totesi vain, että sirpaleethan tuovat onnea. "Pomolla" on maha kipeä ja muutenkin huono olo. Epäilen, että syö liikaa. Minulle taas ei ruoka maistu oikein yhtään ja juominenkin on aika vähäistä. "Pomo" yritää tarjoilla etenkin sitä vettä, mutta en minä väkisin juo. Juon, jos janottaa tai muuten tekee mieli. Sadetta me odotellaan, sillä "pomo" viitsi mennä kasvimaataan kastelemaan. Ennin tomaatteja se kyllä kastelee.

Kotona me sitten taivasta tiiraillaan.

Lännessä on värikästä

ja kaupungin yläpuolella hempeääkin hempeämpää.

Tosiasiassa se on vain "pomo", joka niitä taivaita tiirailee. Minä tarkkailen maassa matelijoita.