Aamulla satoi, joten ihan vain pikapikalenkki tehtiin, "pomo" paineli töihinsä ja minä jäin kuuntelemaan tuulen ulvontaa. Se hermostuttaa minua.

Iltapäivällä sentään sattui paistamaan, kun "pomo" tuli käyttämään minua lenkillä.

Mutta eihän me pitkään ehditty ihastella syksyn värejä, sillä tietenkin "pomolla" oli kiire takaisin töihin.

Onneksi Lili sattui tulemaan vastaan ja vähän saatiin seurustella. Lilin ohi ei koskaan mennä moikkaamatta. Lili on minun lapsuuskaveri ja kun Lili on tuollainen iso tyttö, niin se ei pääse usein muiden koirien kanssa seurustelemaan. Koirien omistajat aristelee Liliä vaikka jokainen koira tietää, että se on äärettömän kiltti. Isoilla koirilla on nämä omat ongelmansa. Sama ongelmahan se on Jawallakin.

"Pomo" meni siis takaisin töihin ja vielä töiden jälkeen vesijuoksemaan. Iltalenkki sateessa ja viimassa oli taas lyhyt. Mutta parannusta on kuulemma luvassa. "Pomo" sai tilaamansa ulkoilupuvun ja päätti, että se kelpaa. On se iso, mutta mahtuu sitten paremmin vaatetta alle. Näitä ulkoiluvaatteita on mietitty ja harkittu ja puhuttu, kun edelliset on niin risat, ettei niistä enää edes paikkaamalla tule kunnon kamaa. Nyt pitäisi siis vaatetus olla kunnossa. Kengätkin on pesty ja suihkutettu. Eihän ne mitään vettä enää pidä, mutta kävelyyn käyvät kuitenkin. Eli nyt ei pitäisi säiden haitata vaan päästään kunnon lenkille aina. Minuahan ei myrskyt ja sateet sinänsä haittaa, kun ulosmenosta on kyse. Ja kyllä tuo "pomokin" tykkää ilmoista, kunhan on jotain päällepantavaa. Että toiveikkain mielin eteenpäin.