Nukuttiin aika pitkään. "Pomo" on noista lääkkeistään ihan sekaisin.

Aamulenkille kun päästiin oli kello jo ties mitä. Maa oli pienen kuuran peitossa ja ilma raikas. Mutta ei kauaa voitu olla, kun "pomo" oli kaikki tropit syytänyt sisäänsä ja sitä huimasi ja vapisutti.

Kotona sittne katseltiin, miten aurinko pitkästä aikaa näyttäytyi. Kaupunki näytti taas satumaalta auringon säteide kultaamana. Niin oli kaunista, että "pomo" päätti lähteä vähän pitemmälle vapinasta huolimatta. Se oli ihan hyvä päätös, sillä vapina hävisi kävellessä.

Minä löysin hyvän joulukuusen, mutta "pomo" ei innostunut. Sanoi vain, että me pärjätään ilman kuusia ja koristeita.

Mutta hanhista "pomo" innostui. Sanoi, että se on kevät, kun kerran hanhet ovat saapuneet. On se vähän tyhmä. Nythän on keskitalvi.

Hanhia nähtiin Viikin pelloilla matkalla kohti Vantaanjoen suuta.

Matkan varrella oli myös tällainen ryteikkö, joka "pomosta" oli uskomattoman hieno. Mitä epäsiistimmän näköistä, sen enemmän se tykkää.

Minä taas tykkäsin, kun oli jäistä maata piehtarointiin.

Saavuttiin me sitten aikanaan sinne kosken rannallekin.

"Pomo" tykkään veden äänistä, eikä se minustakaan paha ollut.

Portti pikku sillalle oli yllättäin lukittu. On siitä ennen saanut mennä.

Emme jaksaneet, tai siis "pomo" ei jaksanut, kiertää toiselle puolen tien kautta, joten tyydyimme ihastelemaan kuohuja rannalta.

Pitihän sitä kuitenkin vähän lähemmäs päästä

vaikka "pomo" kyllä piti hihnan tiukalla ikäänkuin minä muka putoaisin kallioilta. Vähän järkeä päähän! Minähän olen lunnikoira Lofooteilta.

Kovin ruskeana Vantaa laskee mereen. On tainnut tarttua matkalla humusta mukaan.

Alempana vesi jo kimalsi ihan eri värisenä.

Aurinko!

Kotimatkalla nähtiin tällainen kaunotar, mikä lie. Olisko sieni, sammal - siis maksasammal - vai jäkälä. Ei "pomo" ole vielä saanut ostetuksi sitä jäkäläkirjaa, joka sen piti hankkia.

Samanvärinen taivas meitä odotti kotona.

Kaunis, vai mitä, kaikkien niiden harmaiden päivien jälkeen.

Ja katsokaas, mihin aurinko nyt laskee. Huomenna on talvipäivänseisaus ja sen jälkeen auringonlasku siirtyy kiihtyvällä tahdilla kohti hyppyrimäkeä ja sen ohi, kunnes se on kesäpäivänseisauksen aikana näkymättömissä talon nurkan takana. Melkoinen matka.

"Pomo" on vähän masis. Se soitti kolmisen viikkoa sitten isännöitsijäntoimistoon ja ilmoitti, että keittiön pistorasia ei toimi. Sanottiin, että kunhan sähkömies tulee, hän soittaa. Tyhmä "pomo" sitten odotteli kunnes tämän viikon maanantaina soitti uudelleen. Lenkillä kun oltiin, sähkömies sitten soittikin, että on tulossa. "Pomo" sanoi, että menee vaan sisälle. Mies kysyi, mikä pistorasia ja onko se rikki. "Pomo" taas kerran selitti, mistä pistorasiasta on kyse ja sanoi, että on se rikki. Koton kun oltiin, kokeili pistorasiaa, joka ei toiminut edelleenkään. "Pomo" soitti sähkömiehelle. Juu, hän kävi ja katsoi pistorasiaa, joka ei ollut rikki. "Pomo" oli ihan äimänä, että ei se toimi edelleenkään.

" Ai, ei toimi. Jaa, minähän kysyin, onko se rikki ja sinä sanoit, että on. Et sanonut, että siihen ei tule sähköä." selitti sähkömies. "Pomon" mielestä pistorasia on rikki, jos siitä ei saa sähköä. No, mutta nyt ei voi mitään. Sähkömies sanoi, että voi tulla ensi viikolla, mutta kysyi, onko ne koirat siellä silloin yksin. Meillä on ovessa aika hieno kyltti. "Pomo" yritti vakuutella, että koira on pieni ja kiltti ja oven kyltti on lähinnä vitsi. Mutta nyt siis jatketaan ilman jouluvaloja ja hoidetaan silitykset ja ompelut jossain muualla kuin keittiössä tai ostetaan piiitkä jatkojohto. Voisinko minä vähän puraista, jos se mies tulee.