Nimittäin tämä kompostilla istuskelu. Taas koko päivä suunnilleen meni tuolla palstalla. Tuossa minun vieressä on molemmilla puolin märkä läiskä. "Pomo" kaivoi tähän jätekasaan kuopat, vuorasi ne sanomalehdellä, täytti mullalla ja piilotti jotain sinne multaan, kuulemma kurpistaa ja kesäkurpitsaa. En minä mitään kurpitsoita nähnyt kun kiellettiin kaivamasta ja katsomasta.

Ihan sama juttu näiden kanssa. "Pomolta" tippui jotain pieniä juttuja tänne mullan joukkoon. Olisin ne pois kerännyt, mutta EI!, ei saanut. Nekin sitten peitettiin mullalla ja kasteltiin. Kasvimaa näytti aika hoidetulta, kun sieltä sitten vihdoin poistuttiin. Saa nähdä, miltä näyttää, kun palataan kuukauden päästä katsomaan tuloksia. Onkohan silloin niitä kurpitsoita vai ihan vain rikkaruohoja kaikkialla.

Kasvimaan jälkeen levittiin molemmat sängylle kykenemättöminä mihinkään toimintaan. Aurinko väsyttää väkisinkin. Vähitellen siitä sitten jotenkin ryhdistäydyttiin ja mentiin lenkille.

Koiranputkia vähän nuuskuttelen. Ovat kasvaneet täyteen mittaan ja täyttävät kaikki paikat. On niin sanottu koiranputkiaika. "Pomo" aina tässä vaiheessa herkistyy muistelemaan nuoruuttaan tai olisko jotain keski-ikää, kun matkasi pohjoiseen päin ja koko Suomi oli koiranputkien kukkia täynnä. Kohta kuulemma minäkin matkaan pohjoiseen. Omituista.

Pihlajatkin kukkivat nyt täyttä häkää ja levittävät makeaa tuoksua kaikkialle. "Pomo" väittää ettei tykkää tuoksuista ja silti nuo lemuavat pihlajat ovat sen mielestä jotain uskomatonta. Itse se on uskomaton kaikkine noine keuhkoamisineen normaalista vuoden kulusta. Sen sijaan narttujen juoksuajat eivät tee siihen mitään vaikutusta.  Tietääköhän se edes, mikä on juoksuaika. Ainakin nuo narttujen omistajat aina joutuvat kertomaan, että juoksua on. Minä sen kyllä huomaan jo pitkän matkan päästä vaikkei kukaan kertoisikaan.

Sain sitten olla irti tuolla iltalenkillä, tosin ihan vain näillä kotikallioilla, kun eihän se "pomo" jaksanut edemmäs.

Mutta ei se haittaa. Mukavaa minulla oli enimmäkseen koko ajan. Tuo enimmäkseen johtuu siitä, että löysin tosi hyviä kakkapökäleitä, jotka päätin syödä. "Pomo" siitä nosti hirveän metelin, joten annoin ymmärtää, että heitin ne pois suusta. Sitten hiippailin pusikkoon muka piilottamaan jotain, mutta ei onnistunut. "Pomo" pahus on oppinut, että huijaan sitä ja syönkin siinä maata kaivaessani aarteeni. Niinhän se sitten syöksyi kimppuun ja kaivoi väkisin, siis VÄKISIN  kaikki pökäleet suustani. Vahti niin tarkkaan, etten edes yhtä ehtinyt syödä. Ikävän oppivainen tuo "pomo". Jonkin aikaa meni täydestä tämä kuopan kaivaminen ja muka piilottaminen, mutta nyt epäilee koko ajan pahinta. Täytyy keksiä jotain uutta.

Mutta huijasi se "pomokin", kun väitti, ettei jaksa pitemmälle lenkille. Kotiin kun tultii, veti juoksukengät jalkaansa ja meni tunniksi juoksemaan. Juosta siis jaksaa, muttei koiraa ulkoiluttaa.  Sanoi, ettei halunnut otta minua mukaan rasittumaan. Kertoi vielä, että oli nähnyt dopermannin, joka makasi kuin raato tiellä kieli roikkuen, eikä jaksanut päätään nostaa, kun sen isäntä oli ottanut sen mukaan rullaluistelulenkille. Ehkä se oli parempi sittenkin, että pysyin kotona lepäämässä.