"Pomo" viettää siis päivät töissä nykyisin, joten minulla on aikaa nukkua. Ja oli vielä tänään mennyt töistä suoraan kuntoilemaan. Katsotaanpa miten kauan tämäkin innostus kestää. Enkä tiedä, mitä hyötyä siitä kuntoilusta on, kun se näyttää sitten antavan luvan hillittömään herkutteluun. Mutta minullehan se ei kuulu. Minulla ei ole mitään ylimääräisiä garmmoja, eikä kyllä herkkujakaan.  

Se hyöty siitä "pomon" kuntoiluinnosta oli, että pääsin pitkästä aikaa koirapuistoon. "Pomolla" oli varmaan huono omatunto viipymisestään.  

Koirapuistossa ei tosin ollut ketään, mutta viestejä oli paljon.

Pallonkin löysin sieltä. Oli huonosti piilotettu. Laitoin parempaan talteen.

Meillähän on ennestäänkin iso ja vaihtelevamaastoinen puisto, mutta viime talvena sitä vielä laajennettiin.

Laajennusalue, joka oli märkää suolöllöä, on näköjään peitetty hiekalla.

Joku oli leikkinyt siellä aarteenetsintää.

Minä en aarteita löytänyt,

mutta pikkuisen juosta viiletin,

leikin

ja nautiskelin.

Kyllä tällainen kukkaketokin on kiva.

Puiston jälkeen käveltiin viljapeltojen reunamille

kukkia haistelemaan . Enhän minä muuta.

Kotiin sitten mentiin metsän kautta. Olisi kuulemma oltu muuten pitempään, mutta ne itikat taas löysivät "pomon". Verenimijöiden mielestä "pomo" on vastustamaton.