Puhuvat, että helle on ongelmana lyhytkuonoisille. Itseasiassa kuulin pari päivää sitten, että yksi kamu oli saanut lämpöhalvauksen, sellainen lyttänenä. Oli kyllä siitä sitten selvinnyt, mutta säikäyttänyt tietenkin omistajansa puolikuoliaaksi.

Minäkin läähätän, mutta minulla tuota haihdutuspintaa on kokoon nähden kyllä melkoisesti, joten ei hätää. Tosin ei me mitään pitkiä lenkkejä tehdä, kun "pomo" on niin varovainen minun kanssa. Nyt kyllä on toinenkin syy lenkkien lyhyyteen. Iltaisin on niin julmetusti verenimijöitä ihan näillä meidän omilla teillä, ettei siitä tienvierien nuuskinnasta tahdo tulla mitään, kun "pomo" hyppelee ja raapii ja valittaa ja on sitä mieltä, että äkkiä sisälle.

Ja katsokaas, eikös minulla ole aika valkoiset hampaat. Kyllä se jokailtainen hammaspesu kannattaa.  Tänään ei vielä ole muistettukaan pestä minun hampaita, joten täytyy kohta mennä. Yleensä "pomo" pesee samaan aikaan meidän molempien hampaat, mutta tänään tuolla ulkona oli joku matontamppaajapiru, joten minä pysyttelin ihan vain makkarissa. Nyt on hiljentynyt, joten kunhan kutsu kuuluu, menen hammaspyykille. Se tahna on niin hyvää.

Tuossa pihalla on hassunvärisiä maksaruohoja. Ovat varmaan alunperin ihan perusisomaksaruohoa, mutta liekö kuivuus muuttanut väriä. Koristeellisia joka tapauksessa

Ja varpusenpojat ne vasta onkin koristeellisia töpöpyrstöineen. Minäkin melkein saan ne kiinni, mutta "pomo" ei anna. Se on jotenkin heikkona noihin varpuskakaroihin, joita on nyt laumoittain kaikkialla tyhmänrohkeina kuljeskelemassa. Onhan ne isot varpusetkin aika söpöjä etenkin talvella, kun istuvat pyöreänpulleina pensasaidoissa kuin jotkin eksoottiset hedelmät.