Meillä oli mukavaa ja toivottavasti Henukin selvisi tai ainakin on helpottunut, kun lähdettiin.

Minä siis lomailin. Se kyllä oli kokemus ja ihan oma tarinansa b. Rupean kertomaan sitä, kunhan tästä muista kiireistä selvitään ja kunhan "pomo" on saanut noista  kuvistaan jotain tolkkua (2293 kuvaa uudella kameralla ja vanhalla vielä joku sata, jota ei ole edes koneelle ladattu ).

Mutta nyt siis ollaan jälleen kotona.

Aamulla vielä kieriskelin onnellisen tietämättönä tulevaisuudesta Vaalan aseman heinikolla.

Sitten mentiin junaan, jossa ensin olin ihan yksin. Tai siis oli tuo "pomo"  mukana, mutta sehän ei ole hääppöinen turva. Myöhemmin sinne koiravaunuun tuli muitakin, mutta silti rentouduin kunnolla.

Kokeilkaas tekin, miten mukava nukkumasento tämä on.

Toki seurasin maisemia ikkunasta sekä tässä perusjunassa

että Pendolinossa.

Pendolino oli muuten ihan kiva ja rentouttava. mutta kun vauhti alkoi lähestyä 200 kilometriä tunnissa, minua rupesi vähän hermostuttamaan. Liian kova vauhti ei ole hyvä.

Mutta sain minä Pendolinossakin unen päästä kiinni.

Metromatkan jälkeen oltiinkin sitten kotona.

Minä menin nukkumaan heti. Ja kohta tuo "pomokin" tulee nukkumaan, joten ehkä huomenna lisää.