Samat kuviot kuin eilenkin eli aamusta palstalla raahauduttiin. "Pomolla" oli alunperin ihan eri suunnitelmat molemmille päiville, mutta joku ihme viljelystressi sitten muutti kaiken. Nyt se kuvittelee, että meidän pitäisi ennen lomaa saada tehdyksi ties mitä. Minä kyllä olen vähän sitä mieltä, että turhaa touhua tämä  on. Kunhan tullaan sieltä lomalta rikkaruohoja kasvaa kuten ennenkin. Mutta meneehän se elämä näinkin. Minä vähän kaivelin ja söin heinää ja nukuin varjossa. "Pomo" kitki, kuokki ja lapioi. Sen ulkonäölle ei kyllä tällainen tee hyvää. Naama kukertaa punaisena auringosta vaikka on lätrännyt sen 50 suojakertoimen kanssa ja kaikkialla on kämmenen kokoisia paukamia itikoiden ja kaikkien muiden ötiäisten pistämisistä. Ja molemmat me ollaan ihan umpipoikkiväsyneitä. Kolme tuntia taa huhkittiin ja sitten "pomo" sanoi, että mennään aamupalalle välillä ja tullaan takaisin. Siltä takaisintulolta meidän pelastikin yllättäin Enni, johon törmättiin.

Enni keräili kukkia ja antoi niitä kaikille.

Minä yritin teeskennellä välinpitämätöntä,

mutta ei se paljon auttanut.

Enni vain selitti kaikille, että kyllä Mûmak haluaa syödä pari kukkaa.

Kun en kukkia kädestä ottanut, Enni heitti ne nenäni eteen, että siinä. En koskenut niihin.

Enni tulikin sitten meille. Nukuttiin yhdessä päiväunet, joten minäkin pääsin vähän lepäämään. "Pomo" siinä meitä nukutti, mutta taisi ensimmäisenä itse nukahtaa. Heräsi kuitenkin ihan nopeasti ja meni jotain puuhastelemaan siksi aikaa, kun me nukuttiin.

Enni on kiva tyttö, halasi minua poislähtiessään. Olisi halunnut minutkin lenkille, mutta sanoin, että ihan nyt en jaksa. Hyvin uskoi. Minä sitten lepäilin kunnes tuli iltalenkin aika. Mentiin vähän eri tietä kuin tavallisesti ja syykin selvisi.

Jawa tuli!

Minä innoissain syöksyin Jawan luo ja Jawa yhtä innoissaan "pomon" luo. Mutta ei se Jawa ollutkaan nyt meille tulossa. Thomas ja "pomo" jotain kasseja vain vaihtoivat. Mutta hyvä, kun saatiin kuitenkin moikata.

Jawaa sitten yritettiin saada istumaan paikallaan, jotta voitais ottaa Henun iloksi joku edustava kuva. Jawa sanoi hyvin äänekkäästi, ettei häntä kyllä yhtään kiinnosta.

Hetkeksi Jawa kuitenkin sitten istahti

mutta pian taas kyseli, että eikös tämä riitä. Riitti se. Me lähdettiin takaisin kotiin ja Jawa ja Thomas takaisin omaan kotiinsa.

Melkein kotona oltiin, kun huomasin jotain mielenkiintoista.

Tildatyttö sieltä tuli. Tilda on suunnilleen samanikäinen kuin minä ja samankokoinen. Ja kun omistajat vielä totesivat, että aika samanluontoisiakin ollaan, niin syntyi oiva idea. Meille voisi tulla hienoja pentuja.  Ideahan on loistava, mutta suuresti epäilen, että se oli vain puhetta, joka ei koskaan toteudu. Kunhan vain puhuivat lämpimikseen. Kotiin siis mentiin, minä söin ja rupesin nukkumaan. Onkohan huominenkin yhtä väsyttävä? Täytyy levätä varmuuden vuoksi kunnolla.