Arvatkaa, onko rentouttavaa olla omassa kodissa

vaikka ei siinä kyläpaikassakaan valittamista ollut. Lampaantaljalla nukuin

kun Mini valtasi sohvan.

Lenkillä käytiin joka päivä ainakin kolmesti vesitornin ympäri ja juoksut päälle.

Se vesitorni oli ihan ok, mutta kovin vähän siellä mitään viestejä oli

joten ei sinne paljon viitsinyt itsekään lirautella.

Mutta metsistä löyti sitten vaikka mitä luettavaa.

Yhdessä niitä tutkailtiin ja merkkailtiin. Nii-in. Minäkin olen luullut, ettei tytöt merkkaile, mutta kyllä vanha rouva sujuvasti merkkinsä laittoi joka paikkaan.

Mutta nyt nukkumaan. Väsyttävää tuo seurapojan elämä.