Olipa aamulla sateiden jälkeen hienot tuoksut, ihan pani köyristämään selkää innosta.

Niitä tuoksuja löytyi kaikkialta ja koko ajan. Matka edistyi hitaasti. Onneksi oli maanantai, jolloin "pomo" on lähinnä tympiintynyt töihin menon ajatuksesta, eikä todellakaan pitänyt kiirettä.

Ja uskokaa tai älkää, iltapäivälläkin oli tuoksuja kaikkialla ja minulla piti kiirettä. "Pomolla" ei silloinkaan ollut kiirettä. Onkohan se sairastunut johonkin laiskamatoon?

 Mutta ei hätää. Minä näytin mielelläni suuntaa.

Tänneköhän se hajujälki menee?

Vai olisko tämä sittenkin oikea suunta?

 Juu-u! Tännehän se on menossa, se haju, tuoksu.

Ei ehkä kuitenkaan mennä enää syvemmälle. Ei tässä kuitenkaan enää ihmeempiä ole.

Aika hyvinhän tämä reissu onnistui.

Minä olen sitten hyvä!

Saa taputtaa!