Kuivana meni aamulenkki ja kuivana meni iltapäivälenkki.

Itseasiassa ihan kesäisennäköistä oli kaikkialla, kun kuvissa ei siitä tuulesta saa mitään selvää.

Mutta kyllä se tuuli ja rytisi ja jyskyi, uskokaa pois. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi gallialaiset pelkäävät vain sitä, että taivas putoaa heidän päähänsä. Sitä on syytä pelätä.

Oli syksyn merkkejäkin nähtävissä, kellastuneita lehtiä maassa kuten tuossa edellisessä kuvassa ja punastuneita puita kuten tässä.

"Pomo" tykkää myrskyistä, joten parvekkeella vietettiin aikaa.

Tummia pilviä kuvattiin paljon

mutta myös sateen ja tuulen pieksämiä puita.

Iltalenkillä käytiinkin sateessa ja hyvin pimeässä. Minua vähän arvelutti se pimeys, mutta "pomo" taas hehkutti, miten hän tykkää syksystä ja sateesta märästä asvaltista ja mustasta taivaasta. Olen tullut siihen tulokseen, että sää kuin sää, ilma kuin ilma, aina ne on "pomosta" jotenkin erityisen ihania.