"Pomollahan" oli aikomus pitää palstapäivä tai laiskotella vaan. Olisi varmaan sortunut laiskotteluun, mutta kohtalo puuttui asiaan ja lähdettiin iltapäivällä bussimatkalle.

Hyvin osaan jo hypätä bussiin, mutta mieli tekisi kävellä ympäriinsä, eikä vain istua paikallaan.

Rantaan mentiin veneitä katsomaan. "Pomohan" on heikkona noihin paatteihin

ja mitä kuluneempi sen parempi. Huomaa, ettei "pomolla" ole mitään oikeaa tietoa merenkulusta.

Eipä siitä minullakaan ole kokemusta, mutta mukava on merituulta haistella vaikka näin pienessä mitassakin.

Ja oli siellä rannan puolellakin kaikkea kivaa. Uusia hienoja hajuja ja paljon koiria, joista osaa pääsin ihan nuuskuttelemaan.

Ja pääsin sitten veteenkin. Ensin tietenkin varovasti tassulla koitin, että onko kylmää. Eikös se näin kuulu tehdä.

Mutta mitäs kylmää se nyt muka olisi ollut, joten reippaasti vain eteenpäin.

Minä tykkään kyllä kahlata ja roiskuttaa vettä tassuilla,

mutta uimaan en kuitenkaan halua mennä.

Kun aallokko alkaa mahakarvoja kastella, on syytä kääntyä takaisinpäin.

Jatkettiin siis matkaa laiturilla, josta "pomo" muutama vuosi sitten aina avantoon pulahti. Nytkin mieluusti kävisi avannossa, jos olisi seuraa. Ei kuulemma yksin pitäisi mennä, kun jotain voi sattua. Eikä se ehkä ole muutenkaan hirveän mukavaa talvella pakkasessa ja pimeässä hiippailla yksin näillä rannoilla.

Pidettiin pieni tauko koirien uimarannalla. Ihmiset istuivat, minä merkkailin.

Laajasalon sillan ali jatkettiin Herttoniemen kartanon puistoon,

jossa oli mm. tällainen kivijoki, japanilaista tyyliä, veikkaisin.

"Pomo" alkoi väsyä kuvaamiseen ja akkukin rupesi huomauttelemaan, joten loppumatka meni sujuvammin. Bussilla tultiin lopuksi vielä.

Mutta eihän "pomo" nyt niin väsynyt ollut, ettei olisi jaksanut ottaa pakollisia iltataivaskuvia.

Iltalenkillä, kun hanhet kaakattivat suurina parvina ylitsemme yöpymään luodoille, "pomo" oikein herkistyi ja väitti, ettei sitä onneen paljon muuta tarvita kun hanhiparvi iltataivaalla. Minä kyllä arvostan enemmän ruokakuppia.