Jawa ystävällisesti herätti aamulla kuudelta. "Pomo" siitä tietenkin ilahtui kovin, kun pääsi ajoissa aamukahville.  Kävi avaamassa parvekkeen oven, jotta voitiin vähän ilmaa tutkailla. Aurinkoista oli ja kylmää.

Nyt kun noita kameroita on kaksi, ei ikinä saa olla rauhassa. Toinen jos on latauksessa, niin toinen toimii.

Oli niin kylmä siellä ulkona, että menin takaisin nukkumaan.

Jawakin rauhoittui, joten "pomon" aamukahvirauha oli järjestyksessä.

Pitkällisen aamukahveilun jälkeen päästiin sitten lenkille ulos. Tehtiinkin ihan kiitettävän pitkä lenkki, koska aamunviileydessä oli kaikista mukava kävellä. Ihan rauhallista tahtia mentiin ja kaikki tienvieret nuuskittiin. Jawalla etenkin oli paljon tutkittavaa, kun edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Minähän tiedän suunnilleen, mitä missäkin on. Tänään tosin löysin ison voileivän pusikosta, mutta "pomo" pahus huomasi ja komensi päästämään irti. Katsoin sitten pienen kuuntelun jälkeen parhaaksi tottella, kun "pomon" ääni alkoi kohota turhan korkeisiin äänialoihin.

Kallioilla päästiin vapaaksikin.

Onneksi uudella kameralla saa laajoja kuvia. Muuten ei olisi molempien häntiä saatu mahtumaan samaan kuvaan.  Meillä on nimittäin usein eri kiinnostuksen kohteet.

Liikkeen kuvaaminen ei vielä oikein näytä onnistuvan. Tosin tämä pienentäminen blogia varten näyttää muuttavan kuvia melkoisesti. Sen eilisen oravankin huomaaminen tuosta blogikuvasta vaatii kyllä mielikuvitusta.

"Pomo" siis meni sinne naistenkympille lujasti vannoen, ettei vanha ihminen nyt enää juokse vaan kävelee. Palasi umpiväsyneenä, hikisenä ja punaisena. Oli juossut tietenkin, kuten aina.  Ja olikin sitten niin väsynyt, että hyvä, kun pikaisesti jaksoi meitä lenkittää. Hirveitä määriä joi vichyä ja muita vesiä. Näytti nukahtavan istualleen, mutta onnistui teen voimalla virkoamaan sen verran, että päästiin lenkille vielä illallakin. Käytiinkin vähän eri suunnassa vaihteeksi. Vanhan pujottelumäen huipulle mentiin.

Siellä on mukavia kanervapuskia, joissa voi piehtaroida. Jawan mielestä minun puskani oli parempi, joten Jawa ryömi sinne.

Minä tietenkin annoin tilaa. Mitäs sitä tappelemaan, kun kalliota riittää.

No, sitten tein pienen kiepauksen ja menin siihen Jawan entiseen puskaan.  Hyvin sekin toimi.

Kotimatkalla Jawa vähän uhosi ja näytteli kieltään

Mutta kyllä me sitten taas ihan sulassa sovussa auringonlaskua katseltiin.

ps. Minä toin sitten kaksi punkkia tuolta reissulta sisälle. Toisen "pomo" huomasi, kun se käveli tuossa vaalealla alueella kyljessä. Toinen oli tipahtanut kylppärin lattialle. "Pomoa" on nyt sitten kutittanut kaikkialta. Epäilee, että punkkeja on enemmänkin ja kun minulla on tuo estolääkitys, punkit kiinnittyvät "pomoon". Minä luulen, että kutina johtuu siitä, että "pomo" on vähän kärähtänyt auringossa tuolla kaduilla juostessaan.