Eihän meillä paljon lunta ole, mutta kyllä se heti valaisee maisemaa. Nyt, vuoden pimeimpänä päivänä, oli aurinkokin aamusta suosiollinen. Päivällä sitten alkoi utua kerääntyä maisemaan.

Aamulenkillä pääsin taas vapaana lähikallioille. Siellähän ei yleensä ole ketään, mutta tänä aamuna joku eksynyt täti tuli yllättäin sinne. Minä heti riensin hänet pysäyttämään kimeästi lunnihaukkua haukkuen. Lunnihaukku on sellaista ulvonnan ja huudon sekaista mekkalaa. kerroin vain, jos ette ole koskaan kuulleet. Täti yritti vähän hätistellä minua kädellään kauemmas. Sellainenhan ei käy päinsä, joten menin ihan viereen ja jatkoin huutamista hampaat hohtaen. "Pomo" karjui melkein yhtä lujaa kuin minä. Komensi lopettamaan ja tulemaan luokse. Minullahan ei ole tapana kuunnella joutavia. "Pomo" oikein kiihtyi. sen on vaikea hyväksyä, ettei sitä totella. Ottaa sitte lunnikoiran sillä luonteella. Se nainen oli epäilyttävä, mutta ymmärsi sitten peräytyä. Minä menin "pomon" luo ja jouduin hihnaan.

Onneksi ehdin nauttia elämästä jo aiemmin.

Ja minähän nautin. Ihana ilma ja kylmä maa

siinä on kiva piehtaroida.

Sää oli siis aamulla kaunis. Vaikka mielenkiintoisia pilviä oli paljon

oli aurinkoakin näkyvissä.

Mutta rakeitakin satoi.

 Tämä oli ihan hyvä päivä.