Mukavassa aamusäässä lähdettiin lenkille lähikallioille.

Siellä piilossa istui pari nuorta miestä, joita kävin vähän haukkumassa heti, kun pääsin hihnasta irti.

"Pomo" antoi meidän kuitenkin aika pitkään juoksennella vapaina, kun en minäkään miehistä välittänyt sen jälkeen, kun olin kertonut, missä ne piileksi.

Ja kyllä me sitten juostiinkin taas ihan koko rahan edestä

ja juoksun välissä laidunnettiin, koska siellä oli erinomaisen hyvää heinää syötäväksi.

Ja tietenkin niitä hajujakin tutkittiin, koska monet muutkin koirat käyvät täällä lenkkeilemässä.

Sen verran pitkään oltiin lenkillä, että kotiovella oli jo kiire syömään. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan, kun yksi naapurikoira meni juuri sisälle. Annetaan aina rauha muille koirille tuolla rappukäytävässä ja hississä. Päivän mittaan taivas meni pilveen, vähän satoikin ja ennen kaikkea alkoi tuulla oikein kunnolla. "Pomolla" oli tarkoitus ruveta sohvaa purkamaan, kun osti eilen uuden ja kun ei ollut oikein loistava ulkoilusää.

Mutta eihän siitä mitään tullut, kun Jawa oli lepäilemässä. Lähdettiinkin sitten pitkälle lenkille. Sää ei haitannut, mutta itikat olivat kiukkuisia. Ilmeisesti taas uuden itikkalajin aika, kun pistot tekivät niin kipeää. Noita itikoitakin, kun on vaikka kuinka monta lajia ja jokaisella vähän omanlaisensa myrkyt tekemään kutinaa.

Suunnattiin kasvimaiden ohi ja käytiin matkan varrella tällä kovin leväisennäköisellä lampareella. Me ei saatu siitä juoda ollenkaan.

Mereltä tuli tuulen mukana hienoja vahvoja tuoksuja, joita me Jawan kanssa innolla tutkailtiin. "Pomo" tuskin mitään haistoi. Sillä on nuo aistit aika surkeat. Jää paljosta paitsi.

Kaupunki tuolla taivaanrannassa pilkottaa. Täällä korkeammalla tuuli niin, että korvat heiluivat.

Kallioita riitti ja niillä myös vesilammikoita, joista saatiin juoda.

Kotiinpäin sitten suunnattiin taas peltojen halki ihan vain sen takia, että me saatais juosta kunnolla.

Ja taas sitten viiletettiin. On aika riemullista, kun saa juosta täysiä vaikka kuinka pitkälle

ja sitten takaisin.

Ihan vähän välillä myyriäkin metsästettiin, mutta ei me mitään saatu.

Illalla sitten taivaanrannan maalaus

ja laskeva aurinko. Huomatkaa paikka!

Hanhiakin oli tietysti

ja hienoja pilvimuodostumia

kauempaa

ja zoomattuna.

Pelästyin tuossa juuri äsken, kun heräsin kumeaan murinaan. Ajattelin, että onko taas joku ilotulitus tai muu ikävä juttu. Ei ollut. Jawa vain kuorsasi lattialla sängyn vieressä niin lujaa, että herätti minut omista unistani. Minäkin näin nimittäin aika mukavaa juoksu-unta. Jalat vispasi oikein kunnolla.