Laitoin viime yönä "pomoa" vähän järjestykseen. Oksensin iltalenkillä ja rupesin sen jälkeen apeaksi ja haluttomaksi. Sitten aloin vapisuttaa jalkojani. Yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Yritin syödä, mutta ei mikään maistunut. Kuljeskelin ympäriinsä ja sitten, kun vielä joku rupesi paukuttelemaan ilotulituksia, meni kaikki ihan sekaisin. Vapina laajeni koko kroppaan ja "pomo" sai tehdä kaikkensa, että sai minut pois sängyn alta. Lopulta sitten tulin sängyn reunalle, mutta vapisin ja olin ihan poissa todellisuudesta. jossain vaiheessa yöllä "pomo" jopa soitti pieneläinklinkan päivitykseen ja herätti jonkun pienen opiskelijan. Kun yö siitä jatkui, minä suostuin olemaan vapisematta, kun olin "pomon" kainalossa ja "pomo" silitteli minua. Jossain vaiheessa se oli kuitenkin nukahtanut ja lakannut silittelemästä, mutta en viitsinyt enää herättää sitä. Mutta aamulla olin edelleen apea, enkä suostunut syömään. Ulkona kuitenkin olin ihan normaali, joten "pomo" uskalsi jättää minut yksin ja mennä katsomaan Heidiä ja Heidin eläimiä.

Sinä aikana, kun "pomo" ja Henu olivat kissojen kanssa, kävi Thomas tekemässä lääkärintarkastuksen minulle. Muuten ihan kiva tyyppi, mutta yritti tunkea kuumemittarin minun pyllyyn. Minä purin! Mutta eipä se auttanut. Minut todettiin sitten elinkelpoiseksi, mikä toki on kivaa. Väsynyt minä olen edelleen, mutta juonut olen ja vähän syönytkin, joten eiköhän tästä taas nousta.

"Pomohan" ei varsinaisesti mennyt katsomaan kissoja vaan hevosia. Oli ihastunut ikihyviksi tuohon vaaleaan palleroon vaikka varsinainen kohde oli tuo tummempi ja isompi, joka on Heidin oma Herra A.