"Pomolla" on nykyisin outoja tapoja. Se menee aikaisin nukkumaan ja herää sitten tietenkin ihan ennen aikojaan. Puhuu jotain Pavlovin koirista, televisiosta ja iltasyömisestä. Television edessä syömisen minä tiedän. Sitä "pomo" normaalisti harrastaa. Mutta ketään Pavlovia en tunne vaikka lienee hyvä tyyppi, kun kerran hänellä on ihan useita koiria. Mutta ei se riitä, että "pomon" nukkuma-ajat on oudot. Tänä aamuna se nuuski minun varpaita.  Tekee se sitä joskus muutenkin, mutta että neljän aikaan aamulla.  Se väittää, että minä haisen, kun olen onnellinen.  Onneksi aamu edistyi, "pomo" meni töihin ja minä Minille. Illalla minut palautettiin "pomolle".

Mentiin lenkille.

Olen jo unohtanut lumen, Ruoho on ihanaa.

Mutta kyllä metsäkin käy

ja kallionjuuret

ja pusikot. Kaikki käy, kunhan vain pääsee lenkille.

Lenkillä oli muitakin.

Aika rohkea tipu, mutta lähti se kuitenkin heti, kun lähestyin.

Kotona taas taivaita tuijoteltiin.

Aurinko laski kuten se tekee joka ilta

mutta kiinnostavampaa oli toisaalla.

Lauttasaaren metrotyömaalla oli tulipalo, joka levitti sankkaa savua kaikkialle.

Illasta taitaa tulla pitkä, kun "pomo" ei menekään nukkumaan vaan jähmettyi nojatuoliin.

Minä nukun. Nuuskikaa te varpaitani, että haiseeko ne.