Kaunis päivä oli tämä muuton vuosipäiväni. Ja ihan sopivasti entinen blogi sanoi sopimuksen irti. On tässä jo jonkin aikaa ollut mietteissä aloittaa uusi, kun edellinen on paisunut niin mahtavaksi. Aloituspäivä on ollut hakussessa, mutta mikäpäs tämän parempi päivä voisi olla.  

Aamu alkoi hyvin hitaasti. "Pomo" kyllä heräsi tosi aikaisin, mutta nyhvästeli ikuisuuksia kaikenlaista joutavaa kuten tämän blogin asetuksia. Niitähän nyt voisi viilailla loputtomiin. Mutta plantaasille menosta oli jo eilen sovitti, joten sinne lähdettiin.

Siellä olikin sitten kovin rehevää.

Parhaani mukaan minä sieltä heinää harvensin, mutta eipä se paljon näkynyt. Jotain avutonta yritti "pomokin" siinä räpeltää, mutta totesi pian, ettei voi. Syyksi sanoi, että aurinko porottaa niin, että pelkää palavansa tai saavansa auringonpistoksen. Niin ilmiselvä tekosyy kuin voi kuvitella.  Hyvin olisi voinut jo lähteissä varustautua aurinkorasvalla ja hatulla. Mutta mikäs siinä, kotiin tultiin ja sitten vain pitkästyttiin. "Pomo" jatkoi säätöjä ja minä nukuin. Pääsin kuitenkin lenkille juuri ennen kuin "pomo" meni pyykille.

Minulla on ollut viime aikoina vähän sellainen läähätysolo. Ovat räjäytelleet ja pamautelleet ja varmaan mattojakin tampanneet täällä. Sellainen saa minut hermostumaan.

Mutta onneksi pääsin vähään vapaana viilettämään kallioilla. Vapaus rauhoittaa.

Siinä vapaan ollessani näin myös tuollaisen naurettavan pienen koiran. "Pomo" sanoi, että sen nimi on Orava. Se on varmaan aika vanha, koska "pomo" sen nimen muisti. Yleensä "pomo" muistaa vain niiden koirien nimet, jotka on tiennyt jo ennen minun aikaani. Tämä oli muutenkin aika outo koira. Hirveästi "pomo" komenteli, että ei saa ottaa ja pitää antaa olla.  Outo juttu. Enhän minä yleensäkään mene koirien luo, ellei ne selvästi halua tehdä tuttavuutta. Tämä ei halunnut. Siinä sitä sitten tuijoteltiin, kunnes paikalle lennähti mustarastas. Silloin minä vähän innostuin ja ajoin sen pois. Olenhan minä sentään lintukoira. Lähti tuo Orava koirakin samalla.

Joka tapauksessa piristyin tuosta irtiolosta niin paljon, että poimin vähän juhlapäiväkukkia kotimatkalla. No, hei! En syö heinää vaan poimin kukkia.

Kivan yllärin oli "pomo" minulle juhlan kunniaksi järjestänyt. Haettiin Jawa.

Jawan kanssa on niin helppoa olla, kun tiedetään kumpikin mitä halutaan ja usein halutaan samaa,

No, joskus ehkä vähän eri suuntiin on kuono.

Kotona meitä odotti juhlaillallinen. Aina Jawan ollessa meillä minäkin saan viilin rypsiöljyllä ja valkosipulilla vaikka muuten otankin jogurttia. Mutta tänään oli molemmille lisäksi kalkkunajauhelihaa ja munakasta.

Ruoka oli todella hyvää! Minä söin ensin jauhelihan ja Jawa munakkaan. Mutta kyllä me molemmat oma annoksemme syötiin kuitenkin ihan kokonaan.

Ruokailun jälkeen katseltiin vähän maisemia

ja sitten mentiin nukkumaan

kukin tyylillään.