Kyllä minä vielä suht myöhään ihan kaikessa rauhassa nukuin ja elämä hymyili.

Viimeisellä pissalenkillä sitten pamauttaja iski. Iski kerran, iski toisen, iski kolmannen ja neljännen. Kuka lie ollut se, jolla oli niin kiire päästä paukuistaan eroon. Minulla oli niin kiire juosta vain lenkki äkkiä läpi, että unohtui kokonaan jalan nostelu. Nyt vain joko kestän aamuun tai pssaan sisälle. Onneksi siitä edellisestäkään lenkistä ei ole hirveän pitkään.

Sisälle kun tultiin, niin vielä pari pamausta ja minä siirryin vessan nurkkaan. Se on uuden vuoden turvapaikka.

Parempaa ensi vuotta kaikille.

Me mennään huomenna mökkeilemään ja palataan vasta ensi vuonna. Pärjäilkää.