Kovin oli taas kaunis aamu, kun tuttua tietä mentiin. Tässä on koirien koulutuskenttä eli massoittain mielenkiintoisia hajuja. Tosin välillä en tykkää mennä tästä. Joskus nimittäin käskyjä karjutaan sillä äänensävyllä, että minusta tuntuu pahalta. Kovin äänekkäitä ovat välillä koiratkin. Kun ruvetaan keskustelemaan isoilla kirjaimilla, minä mieluiten poistun paikalta. Mutta aamuisin täällä on rauhallista ja mielenkiintoista.

Joku on ollut metsätöissäkin. Minun flexi meni rikki tässä matkalla. Ei enää kelaudu sisään, joten siihen sotkeutuu koko ajan. Otan käyttöön sen synttärilahjan.

Illalla pääsin kotiin vasta hämärän laskeuduttua. Onneksi on melkein täysi kuu.

Ja sisälle kun pääsin, totesin, että joku on vähän järjestellyt tavaroita paikoilleen ja jopa imuroinut enimmät hiekat pois. Onhan se mukavampaa panna hösseliksi, kun työn jäljet näkyvät. Jos on hirveä sotku, ei se siitä sen kummemmaksi muutu. Mutta hyvin järjestetyssä huoneessa saan helposti tassun jälkeni näkymään.