Kovin aikaisin herättiin, mikä on toki ihan tyypillistä, mutta se, että heti lähdettiin ulos, yllätti.

Kauniisti nousi aurinko kotikallioiden takaa

ja taivaantäydeltä lensi hanhia pelloille ruokailemaan päiväksi.

Tuuli oli kauniista aamusta huolimatta selvästi syksyinen

ja löytyipä jo ruskanmerkkejäkin maastosta.

Kotona ehdin vielä auringonnousua hetken tarkkailla

ennen kuin Mini saapui meille päivähoitoon. "Pomo" jatkoi siivousintoiluaan ja me lepäiltiin

ja muutama lenkkikin tehtiin. Lenkkien suhteen kävi tuuri, kun onnistuttiin suoriutumaan niistä kuivin turkein. Välillä nimittäin satoi oikein kunnolla.

Taisi sataa silloinkin, kun Enni toi isänsä kasaamaan meille uutta sohvaa

jonka totesin erinomaiseksi.

Illalla "pomo" malttoi luopua siivouksesta ja lähti johonkin

palaten Hilkan kanssa. Hilkan luon oltiin kesällä. Siellä oli kissa.

Ja kuten aina, kun meillä on uusia ihmisiä, viettettiin aikaa parvekkeella taivasta katsellen. "Pomo" on noista maisemista niin ylpeä, että kuvittelisi niiden olevan sen ihan omaa aluetta.

Ihan samalta se taivas näytti kuin aina ennenkin.