Aamulla olin "pomon" seurana, kun se joi aamukahvia.

Mini nukkui Ennin sängyssä, kun Enni nukkui isossa sängyssä. Mutta hyvin unista oli "pomoa" lukuunottamatta.

Kun sitten kaikki olivat heränneet ja aamuhässäköistä selvitty, menivät Enni ja "pomo" näyttelyyn tihkusateesta huolimatta. Reissussa meni niin paljon aikaa, että Enni oli tulomatkalla nukkunut hyvät unet. "Pomo" sen sijaan oli sekoillut metroreittien kanssa. Mutta kyllä ne silti kotiin tai siis Ennin kotiin osasivat.

Kyllä me lenkkeiltiinkin ja kaikkea, mutta "pomo" väitti, ettei hän voi ottaa kuvia, jos on kaksi koiraa ja yksi lapsi.

Joten sisäkuviin joudutte tyytymään. Eikä siellä vesisateessa mitään nähtävää ollutkaan.

Ennille meinasi tulla äitiä ja isää ikävä,

mutta onneksi minä olin paikalla.

Lämpimän koiran halaaminen helpottaa kaikkeen.

Mini ei ole niin helposti halattavissa kuin minä.

Halailujen jälkeen rauhoituttiin.