Enpä aamulla arvannut, millainen päivä on edessä. Sen lisäksi, että "pomolla" on joku siivousvimma, taivas repesi päivällä. Minä olin yksin siinä hirveässä jylinässä, salamasateessa ja vesiputouksessa. "Pomo" oli töissä, mutta oli se siellä kuulemma minua ajatellut.  Kun se sitten kotiutui, oli sateet ja ukkoset muisto vain. Ja sillä tavalla omituista, että ilmankosteus, hikisyys ja tahmea lämpö eivät miksikään muuttuneet ukkosen myötä. Korkeintaan tämä kosteus lisääntyi.

"Pomo" oli työmatkallaan törmännyt hevosiin ja totesi, että mieluiten elämässään hoitelisi hevosia, omia hevosia. Saahan sitä haluta ihan mitä vain. Kuva on takaapäin, kun julkaisulupa unohtui kysyä. Mutta kukas noista taluttajista. Hevoset on hienoja.

Minusta taas oli hienoa käydä lenkillä, kun sade voimisti kaikki ihanat hajut, joita maailma on pullollaan. Märkä nurmikko ja märkä asvaltti tuoksuivat niin, ettei matka paljon edennyt.

Mukavaa oli.

Ja tuli ilta jälleen.