Eilen auringonlaskua kuvailin. Sinne nurkan taakse tavoittamattomiin se aurinko katosi.
Mutta uskotaan, että johonkin se laski.
Päivällä lähdettiin liikkeell. Väkisin minutkin vedettiin mukaan vaikka matontamppaajapiru oli pitkin päivää kiusannut minua.
Tämä ei ole matontamppaajapiru, vaikka kuristaakin minua. Tämä on herkkutasku.
Kävi ilmi, että oltiin menossa hakemaan henkivartijaani, Jawaa.
Jawan kanssa on aika turvallista liikkua.
No, ei kait me ihan koko aikaa voida kylki kyljessä kulkea. Välillä on pakko tehdä ihan omiaan.
Mutta on meillä välillä yhteisiäkin intressejä,
joihin paneudumme perusteellisesti.
Aikanaan saavuttiin takaisin kotiin lepäämään vähäksi aikaa.
Mutta eipä siinä kauan lepäilty, kun taas mentiin.
Vanhankaupunginlahdelle päädyttiin.
Jawa oli tietenkin mukana
ja herkkutasku myös.
Tosin herkkutasku oli enemmän tuosta Jawasta innostunut.
Jawa on kuulemma "oikea koira". 
Kyllä minäkin olen oikea koira!
Saahan sitä jokainen olla ihan mitä mieltä vain - koiristakin.
Onko tämä muka teistä jotenkin erityinen profiili?
Tai onko tässä katseessa erityistä viisautta, jota minulta puuttuu?
Minä jätän moiset puheet oman onnensa varaan.
Me jatkettiin matkaa takaisin kotiinpäin.
Käytiin me vieä iltalenkilläkin.
Jawalla oli kiire kotiin lenkin jälkeen, minulla ei.
Mutta Jawa menikin tarkistamaan auringonlaskun.
Minä kävin äitinja iskän blogista hakemassa Muumipeikon runon, jonka kautta toivotan hyvää juhannusta kaikille! Me mennään kuulemma vielä yölenkille. 
Kommentit